?

Log in

No account? Create an account
syyskuu 2009   01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Uusille urille

Posted on 05.09. 2009 at 20:20
Tags: ,
Hiljaiselo Biologiblogissa on jatkunut melkein vuoden. Tämä on blogin viimeinen merkintä.

Viime vuoden loppupuolella kävin ammatinvalintapsykologin juttusilla muutamaan otteeseen. Sain tehdä kivoja testejä, joiden avulla kartoitetaan mielenkiinnon kohteitani, työskentely- ja ajattelutapojani ja muuta vastaavaa. Tämän seurauksena päädyin puoleksi vuodeksi työkokeiluun, toimistotöihin. Halusin testata, onko toimistossa työskenteleminen todella sellaisia kuin kuvittelen sen olevan, ettei vaan jälleen kävisi niin kuin biologiankin kohdalla, että mielikuvani oli kaukana todellisuudesta.

Niinhän siinä sitten kävi, että jo muutaman viikon jälkeen aloin olla aika varma siitä, että olen vihdoin ja viimein löytänyt edes sen summittaisen suunnan tulevalle työuralleni. Puolen vuoden jälkeen olin asiasta sen verran varma, että aloitimme työnantajan kanssa oppisopimuskoulutuksen käytännön asioiden selvittelyn, papereiden täyttämisen ja muut toimenpiteet, jotka lopulta johtivat siihen, että aloitin oppisopimuskoulutuksen tämän viikon tiistaina eli syyskuun ensimmäinen päivä. Suoritan liiketalouden perustutkinnon, talous- ja toimistopalvelujen osaamisalalta. Minusta tulee taloushallinnon merkonomi.

Ei sitten tullut minusta "oikeaa" biologia. Näin jälkeenpäin kun ajattelen, syy yliopistoon hakeutumiselle oli minulla aivan väärä. Se oli yksinkertaisesti se, että olin käynyt lukion, ja elin siinä harhassa, että lukiosta kuuluu mennä yliopistoon. Tämän jälkeen piti vain keksiä, mitä sinne menisi lukemaan. Biologia tuntui ainoalta sellaiselta aineelta, jota a) ymmärsin ja b) jonka opiskelu tuntui mielekkäältä. Luontodokumenttibiologien kuvat silmissä kiiluen lähdin sitten biologiaa opiskelemaan. En miettinyt työllisyysnäkymiä tai sitä, millaisiin tehtäviin biologit yleensäkään työllistyvät. Minulla ei myöskään ollut hajuakaan siitä, mitä tutkijan työ todellisuudessa on. En siis tiennyt, mihin soppaan lusikkani lykkäsin, mutta tapanani on syödä lautanen tyhjäksi ennen luovuttamista.

Kyllä biologia minua edelleen kiinnostaa, mutta vain sen verran kuin on aina ennenkin kiinnostanut. Kyse lienee siis harrastuneisuudesta, kevyestä innostuksesta ja uteliaisuudesta luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan. Tällä intohimon määrällä ei kuitenkaan vielä työskennellä alalla, eikä tällä mentaliteetilla tehdä niitä töitä, mitä olisi tarjolla.

Kiitos kaikille teille, jotka olette Biologiblogia vuosien varrella seuranneet – olettaen, että joku tätä vielä silmällä pitää, näin pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Valitettavasti blogin loppuhuipennus oli ennemminkin antikliimaksi, eikä varmaan järin kannustava kenenkään sellaisen mielestä, joka on biologiaa omaksi alakseen harkitsemassa. Mutta tästä opimme ainakin sen, että ammatinvalinta ei aina ole helppoa, sekä sen, että harvat päätökset ovat lopullisia, eli ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään ja tehdä jyrkkiäkin käännöksiä elämässään.

Comments:


Amantyne
amantyne at 2009-09-09 16:18 (UTC) (Pysyvä linkki)

Hei hei!

Biologiblogia oli mielenkiintoista seurata ja verrata omiin kokemuksiin vuosien varrella. Hieno projekti!

*vilkuttaa*
(tuntematon) at 2009-09-11 07:00 (UTC) (Pysyvä linkki)

Kiitos

Kiitos tästä mielenkiintoisesta blogista! Tunnen jonkin verran biologiaa opiskelleita henkilöitä, ja totean että ratkaisusi ei ole mitenkään tavaton. Valmistumisen jälkeen vuoto muihin töihin ja uusiin opiskelupaikkoihin näyttää melko isolta. Ilmeisesti opiskelupaikkojen määrä on melkoisen ylimitoitettu suhteessa työpaikkoihin. Vielä hakeudutaan paljon jatko-opiskelijoiksi, mikä on myös oireellista. Tuntuu vähän siltä, että tohtorin tutkinto alkaa olla perustutkinto biologiassa. Sehän on kyllä aika huikeaa, kun ottaa huomioon, että sen suorittamiseen menee helposti vuosikymmmen, ja sen jälkeen työpaikan saaminen on edelleen hankalaa ja siirtyminen muulle alalle jo henkisestikin hyvin vaikeaa. Uskon, että olet tehnyt viisaan valinnan tässä vaiheessa! Jospa tekisit uuden opiskelublogin iloksemme?

RT
biologinplanttu
biologinplanttu at 2009-09-12 10:13 (UTC) (Pysyvä linkki)

Re: Kiitos

Itsekin tiedän useampia "loikkareita", jotka ovat joko vaihtaneet alaa ennen valmistumista, tai sitten valmistuttuaan lähteneet opiskelemaan jotain muuta.

Oulussahan sisäänottomääriä jopa nostettiin tuossa muutama vuosi sitten, mikä aiheutti närää vanhemmissa opiskelijoissa, jotka tiesivät jo jotain alan työtilanteesta. Ja vaikka kuinka puhuttaisiinkin siitä, että koht suuri osa alalla työskentelevistä jää eläkkeelle, niin onhan se nyt ihan turha kuvitella, että ne kaikki virat vielä täytettäisiin.

Olen harkinnut uuden opiskelublogin aloittamista, mutta en ole ollut aivan varma siitä, olisiko sille kysyntää. Toisaalta, kaipa oppisopimusopiskelukin on kokemus, jonka jakamista edes joku voisi mielenkiinnolla seurata.
(tuntematon) at 2011-05-26 13:56 (UTC) (Pysyvä linkki)

Vielä ehtii..

Kiitos kirjoituksestasi! Kommentoin vielä vaikka et enää näitä lukisikaan. Olen nyt juuri samassa tilanteessa kuin sinä olit kirjoittaessasi. Vääristä syistä lähdin opiskelemaan biologiaa ja työttömyyttähän siitä seurasi. Nyt aion minäkin kouluttautua uudelleen. Löytyisi vain se oikea ala..
biologinplanttu
biologinplanttu at 2011-05-28 12:18 (UTC) (Pysyvä linkki)

Re: Vielä ehtii..

Kyllähän minulle näistä kommenteista sähköpostiin vielä ilmoitus tulee, eli eivät jää huomaamatta. :)

Oikean alan löytämisessä voin tosiaan lämpimästi suositella Työkkärin ammatinvalinnan ohjaukseen hakeutumista, mikäli sinulla ei jo ole valmiiksi tiedossa, mille alalle "loikkaisit".
(tuntematon) at 2013-03-19 12:06 (UTC) (Pysyvä linkki)
Hei,

Onko uusi ala tuntunut edelleen oikealta näin monen vuoden jälkeenkin? Täälläkin olisi yksi epävarma työtön biologi, jolle väitöskirjapaikka voisi olla tarjolla, mutta oma motivaatio ja kiinnostus aihetta, koko alaa&tutkimusuraa kohtaan mietityttää suuresti.
biologinplanttu
biologinplanttu at 2013-03-20 16:17 (UTC) (Pysyvä linkki)
Hei!

Olen edelleen oikein tyytyväinen alanvaihtooni. Sain oppisopimushommat päätökseen keväällä 2011, ja olen nyt työskennellyt reilut puolitoista vuotta tilitoimistossa kirjanpitäjänä.

Omakohtaiseen kokemukseen perustuen väittäisin, että kannattaa kuunnella omia tuntojaan siitä, millaisista työtehtävistä nauttii ja millaiset ahdistavat. Loppujen lopuksi mikä tahansa ammatti voidaan ainakin jossain määrin pilkkoa sarjaksi suorituksia, ja hyvin erilaistenkin ammattien työsuoritukset voivat olla pohjimmiltaan samankaltaisia.

Mieti, mitä tutkijan työ pelkistetyimmillään on, ja saatko siitä irti jotain sellaista, että todella nautit työnteosta. On aivan turha piinata itseään tekemällä vuositolkulla jotain sellaista, mikä tuntuu pakkopullalta, jos voisi tehdä myös jotain miellyttävämpää. Töissä saa olla kivaa. :)

Millaisten asioiden tekemisestä noin yleisesti ottaen nautit ja missä koet onnistumisen tunnetta? Joissain työtehtävissä voi päästä tekemään hyvin samankaltaisia hommia, mutta nämä yhteneväisyydet pitää vaan ensin hoksata.

Jos et ole vielä tehnyt mitään soveltuvuus- tai ammatinvalintatestejä, ei niistä varmasti mitään haittaa ole. Joillakin on tutkijan luonne, toisilla ei, ja jos omat vahvuudet tulisivat paremmin hyötykäyttöön jossain muussa työssä kuin tutkijana, niin hyvähän se olisi saada selville. Voin myös lämpimästi suositella ammatinvalintapsykologin juttusilla käymistä. Voihan olla, että biologian alaltakin löytyisi jotain muuta mielekästä tekemistä, vaikka et tutkijaksi ryhtyisikään. Eikä se alan täydellinen vaihtaminenkaan väärin ole.

Yksi itselleni tärkeä seikka alavalinnassa on myös se, miten työ ja vapaa-aika limittyvät. Itse arvostan kovasti sitä, että työt pysyvät töissä ja vapaa-aika on selvästi vapaa-aikaa, eikä silloin tarvitse murehtia työasioita. Lisäksi edes suurinpiirtein säännöllinen työaika (näin keväällä päivät vähän venyvät) on suuri plussa. Vaan tutkijan luonteenlaadulla varustettu ihminen voikin todeta, että olisi kauheinta ikinä, jos pitäisi olla jossain toimistoduunissa kahdeksasta neljään joka arkipäivä.

Älä mieti, mitä muut ajattelevat, jos nyt vaihdat alaa. Tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen valintaasi.

Tsemppiä urapolullasi, mihin suuntaan se sitten kääntyykään!
(tuntematon) at 2013-04-03 06:19 (UTC) (Pysyvä linkki)
Moi!

Kiitos vastauksestasi (Olen siis edellisen kysymyksen kirjoittaja)! Työn pilkkominen suorituksiin/osiin kuulostaa hyvältä idealta. Olen ehkä miettinyt suuria linjoja turhan paljon enkä varsinaista työn tekemistä. Myös ammatinvalintapsykologin juttusilla käyminen vaikuttaa hyvältä idealta. Tuntuu, että vähän ajautumalla olen mennyt tähän asti. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan kahdeksasta neljään työtä, joka jää työpaikalle ovien sulkeuduttua (ainakin suurimman osan aikaa). Kiitos vinkeistä, ehkäpä aloitan näistä vaihtoehdoista syvällisemmän lähestymisen asiaan. :)
Previous Entry  Next Entry