?

Log in

No account? Create an account
syyskuu 2009   01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Mihin tästä eteenpäin?

Posted on 06.10. 2008 at 00:24
Tags: ,
Tässä sitä taas keikutaan työttömänä, jo toista viikkoa. Työt loppuivatkin jo alkuperäisen nimittämiskirjan mukaisesti 25. päivä, sillä vaikka suullinen sopimus olikin, että teen töitä niin pitkään kun näytteitä riittää, näytteiden määrä arvioitiin väärin. Tai ei näytteiden määrä, vaan kunkin näytteen koko. Yhden näytteen keskimääräinen seulomisaika olikin siis arvioitua lyhyempi, eikä lisätöitä tästä syystä tullutkaan. Sääli sinänsä, koska kyllä minä olisin tuollaisia töitä tehnyt pidempäänkin.

Viime keskiviikkona kävin Työkkärissä ilmoittamassa, että osa-aikainen työsuhteeni oli päättynyt. Tämä olisi tietysti pitänyt tehdä heti työsuhteen päättymisen jälkeen, mutta onnistuin autuaasti unohtamaan koko jutun muutamaksi päiväksi. Onneksi tästä ei kuitenkaan ollut haittaa, koska työ oli osa-aikaista ja työnhakuni oli koko työsuhteen ajan voimassa. Muuten olisi kai tullut sellaisia päiviä, joilta en olisi ollut oikeutettu työmarkkinatukeen. Lisäksi olisi tietty pitänyt olla työtodistus mukana, mutta enhän minä sitä tiennyt, enkä ole moista paperia vielä edes pyytänyt. Pitää hoitaa asia tällä viikolla. Onneksi antoivat Työkkäristä kirjekuoren, jolla voin kopion heille toimittaa, ettei tarvitse vain sen vuoksi käydä keskustassa.

Samalla Työkkäri-käynnillä otin puheeksi ammatinvalintapsykologin juttusilla käymisen, ja minut laitettiin jonoon, kutsu tarkan ajankohdan kanssa tulee myöhemmin. Tunnen olevani melko eksyksissä sen suhteen, mikä loppujen lopuksi on sitä omaa alaani. Vapaita työpaikkoja selaillessani huomioni kiinnittyy koko ajan tietyntyyppisiin hommiin, jotka ovat kaukana biologin töistä. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että samankaltaiset työpaikat kiinnostivat minua jo kuusi vuotta sitten, eli edellisen kerran työttömänä ollessani, ennen yliopisto-opintojen aloittamista. Tunne siitä, että biologian opiskelu oli ammatillisessa mielessä virhe, alkaa vahvistua.

Tietenkään juuri kukaan muu ei ole kanssani samaa mieltä. Minua on yritetty kosiskella jatko-opiskelijaksi, ei suoranaisesti mihinkään tiettyyn projektiin, vaan yleensäkin vain opintoja jatkamaan. Menee kuulemma hukkaan hyvä pää, jos en jatka opiskelua. Ja olisihan se kieltämättä houkuttelevan helppo ratkaisu, eikä siinä mitään näennäisesti menettäisikään, kun ei joutuisi opintojana lainarahalla rahoittamaan, kuten perustutkintovaiheessa. Saattaisin jopa pystyä apurahoilla lyhentämään sitä reilun 15 tonnin opintolainaani. Jos ainoana vaihtoehtona on työttömyys ja kotona lorviminen, niin järkevämmältä ratkaisulta jatko-opiskelu toki vaikuttaa.

Vaan onko se ainoa vaihtoehto? Kannattaako minun jatkaa opiskeluja vielä 3—5 vuotta, valmistua tohtoriksi ja vasta siinä vaiheessa huomata, että tutkijan elämä ei olekaan minua varten? Sillä tutkijana oleminen ei varsinaisesti ole työntekoa, vaan se on elämäntapa — tai näin minulle väitetään. Ja siltä se kieltämättä tuntuukin, joko sitä on tutkija, tai sitten ei. Luulisi, että tietäisin sen omalla kohdallani jo nyt, ilman jatko-opiskeluja.

En ole lopullisen pysyvästi kieltäytynyt jatko-opiskeluista. Minulla on kuitenkin kaksi ehtoa, joiden tulee täyttyä: 1) Tutkimuskohteeni tulee olla niin kiinnostava, että haluaisin perehtyä siihen vaikka siitä ei maksettaisi. 2) Sen tutkimisesta pitää saada rahaa. Mutta jos en osaa edes sanoa, mitä todella haluaisin tutkia, niin en varmastikaan ole riittävän utelias tutkijaksi? Oikeilla tutkijoilla on jokin selittämätön palo niitä asioita kohtaan, joista he ovat kiinnostuneita.

Onko parempaa olla työtön tohtori kuin työtön maisteri? Kannattaako hypätä akateemisen junan kyydistä tällä vai seuraavalla pysäkillä?

Comments:


(tuntematon) at 2008-10-06 16:48 (UTC) (Pysyvä linkki)
Hei, millaisia hommia olet sitten katsellut töitä hakiessasi? Eiväthän ne ole mitenkään yhdistettävissä tähän biologia-asiaan? :o
- Eve
biologinplanttu
biologinplanttu at 2008-10-06 17:19 (UTC) (Pysyvä linkki)
Huomioni tuntuu kiinnittyvän ns. "yhdeksästä viiteen -toimistoduuneihin", eli esim. sihteerin, kirjanpitäjän tai palkanlaskijan hommiin. Tai sitten myyntityöhön, tai vaikkapa puhelinvaihteenhoitajan tai ATK-tallentajan töihin. Pitkälti kuitenkin sellaisiin työnkuviin, joita yhdistää systemaattisuus ja rutiininomainen työnteko. Tutkimuspuolella harvemmin on tarjolla pelkkiä rutiinihommia, ja jos onkin, niitä tarjotaan yleensä vielä perustutkintovaiheessa oleville henkilöille, koska eihän kukaan maisteri nyt halua moisia hanttihommia tehdä...
(tuntematon) at 2008-10-14 20:42 (UTC) (Pysyvä linkki)
15 tonnin! Tarkoitit kai markkoja?

Wille
biologinplanttu
biologinplanttu at 2008-10-15 10:36 (UTC) (Pysyvä linkki)
Miksi tarkoittaisin markkoja, kun olen aloittanut yliopisto-opiskeluni euroaikaan?
(tuntematon) at 2008-10-28 15:07 (UTC) (Pysyvä linkki)

Hämmästytti/kauhistutti noin iso summa!
Kun et ole matkustellut tai käyttänyt rahaa
muuhun turhuuteen.

Wille
biologinplanttu
biologinplanttu at 2008-10-28 15:56 (UTC) (Pysyvä linkki)
Hyvin suuri osa kuukausibudjetistani uppoaa vuokraan, ja voidaanhan se tavallaan laskea turhuudeksi, kun en tyydy asumaan pienemmässä ja siten halvemmassa kämpässä, tai kämppisten kanssa. Kimppakämpässä asuessani vuokrani oli kahden ja puolen sadan euron korvilla, ja tätäkin kesti vain reilu vuosi. Sen jälkeen vuokra on vaihdellut 320-400 euron välillä, asunnosta riippuen.

Eihän pelkällä opintorahalla ja sen asumislisällä kunnolla elä, pelkästään kitkuttaa. Mielestäni ei ollut mitenkään houkutteleva ajatus viettää viittä vuotta johonkin 10 neliön huoneeseen ahtautuneena, makaronia pupeltaen. Olen siis käyttänyt rahaa siihen, että elämisen puitteet ovat olleet inhimilliset.
(tuntematon) at 2008-10-28 20:33 (UTC) (Pysyvä linkki)

Olen eri mieltä tuosta kitkuttamisesta, mutta olkoon.

Sen sijaan tarkemmin ajatellen olet tehnyt viisaasti tuon lainan suhteen.
Näin menetellen valmistuit ajoissa, kun taloudellinen huoli ei painanut
ja koska olet syönyt hyvin, olet terveempi kuin moni muu opiskelija.

Wille
biologinplanttu
biologinplanttu at 2008-10-28 20:44 (UTC) (Pysyvä linkki)
Jos minimitoimeentulon mukaan yksin asuvalla ihmisellä pitäisi jäädä asumiskustannusten (vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus jne.) jälkeen 400 euroa ruokaan, vaatteisiin, henkilökohtaiseen hygieniaan, harrastuksiin, julkiseen liikenteeseen, sanomalehteen, puhelinlaskuun ja muuhun vastaavaan, ja opintoraha on nyt korotuksen jälkeen n. 300 euroa (josta viedään 10 % ennakonpidätystä, ellei vie nollaverokorttia Kelalle), ja sen lisäksi asumislisä on maksimissaan n. 200 euroa, niin kyllä minä sanoisin, että kitkuttamiseksi menee tuo alle 500 euron kuukausituloilla eläminen. Kyllä sillä hengissä toki pysyy.
(tuntematon) at 2008-10-28 22:29 (UTC) (Pysyvä linkki)

Mieleni tekisi provosoida ja väitellä, mutta ehkä
olen hieman kasvanut, joten olkoon.

Wille
Nienna
melian_maia at 2008-10-28 22:46 (UTC) (Pysyvä linkki)
Siis tosissasiko nyt väität että alle 500e kuussa kaikkiin kuluihin (sisältäen siis asumiskulut myös) ei ole vähän ja kituuttamista ja että jostakin (esim. asumisen ja/tai ruoan laadusta) ei tarvitse tinkiä ja rajusti? Onkos sulla nyt elämän realiteetit täysin hukassa, vai oletkos muuten vaan täysi idiootti?
(tuntematon) at 2008-10-28 22:53 (UTC) (Pysyvä linkki)
Usein olen molempia, joskus jotain muutakin ;)

Wille
Nienna
melian_maia at 2008-10-28 23:01 (UTC) (Pysyvä linkki)
Niin no, se on huomattu kyllä tässä aikojen saatossa.

Mutta olepa nyt kiltti poika ja perustele väitteesi, mua nimittäin ihan oikeasti kiinnostaa kuulla että miten sä saat väännettyä alle 500e kuukausitulot ei-kituuttamiseksi.
(tuntematon) at 2008-10-29 11:22 (UTC) (Pysyvä linkki)

Ok, teen niin, koska kerran kauniisti pyysit. Mutta teen sen hieman myöhemmin, koska minulla on tällä viikolla kolmen harjoitustyön deadline.

Minusta olisi myös reilua, että sinä esittäisit laskelman, millainen minimitulo (ja mistä se koostuu) on sellaisella elämänlaadulla, jota et kutsu kituuttamiseksi.

Wille
Pau
fauni at 2008-10-29 13:03 (UTC) (Pysyvä linkki)
Mielestäni tuo Janiikan esittämä minimintoimeentulo on yksi hyvä, ja myös laajasti sekä julkisessa keskustelussa että yhteiskuntatieteiden parissa käytetty käsite. Huomattavaa on, että se jää reilusti Suomen laskennallisen köyhyysrajan, joka siis on n. 1200e kuukaudessa, alle, sillä minimitoimeentulon varmistamiseksi tukea saavat henkilöt eivät todellakaan saa asumis- ja muihin menoihinsa 800 euroa kuukaudessa. Onkin mielenkiintoista, että laajasti hyväksyttyä käsitettä ja sen soveltamisessa käytettyä summaa kohti hyökkäävä henkilö ei koe tarvetta perustella tätä hyvinkin poikkeavaa kantaansa, vaan marssii vaan paikalle ilmoittamaan minimitoimeentuloksi riittävän 0-250 euroa. Jos väität suurista yliopistokaupungeista löytyvän varmuudella alle 250e kuukausivuokrallisia asuntoja, suosittelen tarkistamaan faktat. Soluja tai opiskelija-asuntosäätiöiden asuntojakaan ei riitä kaikille opiskelijoille, eikä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa voida (tai ei pitäisi) lähteä siitä että osalla tai joillakin on mahdollisuus tulla toimeen mikäli tietyt ehdot täyttyvät, mutta ne eivät voi täyttyä kaikkien joita asia koskettaa, kohdalla.

Edited at 2008-10-29 13:04 (UTC)
Outi pieni
maahiainen at 2008-10-29 14:41 (UTC) (Pysyvä linkki)
Minäpä voin esittää tässä otteen oman elämäni laskelmasta.

Vuokra 225e
Ruoka 150e
Bussilippu 28e
Puhelinlasku, arvio 25e
Muut laskut - tv-maksu, vakuutus, yms satunnaisemmat laskut, arvio 15e

Jo tuossa luetelluista välttämättömistä menoista tulee yhteensä 443 euroa. Lisäksi saan tällä hetkellä ilmaisen, monipuolisen lounaan, jonka kattamiseksi päätoimisena opiskelijana tarvitsisin hyvinkin 50 euroa.

Myönnän, että meidän (kahden hengen) taloudessa ruokaan menee rahaa enemmän kuin olisi välttämätöntä. Emme kuitenkaan syö lainkaan valmisruokaa, vaan ns. ylimäärä menee suurimmaksi osaksi ruoan laatuun: kevyempää, kalliimmista ruhonosista jauhettua jauhelihaa perusrasvaisen sijaan, broilerinrintaa koipien sijaan, bulgarianjogurttia mansikkajogurtin sijaan, täysjyväpastaa vaalean sijaan, täysjyväleipää ranskanleivän sijaan ja niin edelleen.

Minkähänlaisella taikatempulla Wille nipistäisi näistä, lähes täysin välttämättömistä menoista sen verran, että maksimissaan 500 euron budjetilla minulla riittäisi rahaa vielä vaatteisiin, henkilökohtaiseen hygieniaan, jonkinlaisiin harrastuksiin, vanhempien luona käymiseen tai opiskelutarvikkeisiin?

Minä määrittelen elämisen kituuttamiseksi, jos en esimerkiksi saa käydä muutamaa kertaa vuodessa kampaajalla leikkauttamassa hiuksiani, tai ostaa edes muutamaa uutta vaatetta vuodessa (mukaanlukien alusvaatteet), tai käydä kahvilla muutamaa kertaa kuukaudessa, tai vuokrata leffaa kerran kuussa - ovatko nämä toiveet jotenkin holtittomia?
Nienna
melian_maia at 2008-10-30 23:10 (UTC) (Pysyvä linkki)
Noniin, katsotaas...

Opiskelija-aikana elämä oli sentään vielä halpaa, kun esimerkiksi bussilipusta ja yliopiston ruoasta sai opiskelija-alennuksen, mutta ei se silti paljoa mieltä lämmitä. Pakko myöntää, että mä olen asunut ehkä aina vähän turhan kalliisti, mutta toisaalta preferoin pääni takia yksin asumista solun sijaan. Eli ensimmäisen opiskelija-asunnon vuokra oli vähän päälle 300e, sisältäen veden ja sähkön, netin tilannetta en nyt muista, taisi kuulua. Viidensadan budjetilla tämä jättäisi 200e. Yleisen liikuskelun vuoksi oli hankittava kaupungin sisäinen bussilippu, joka Oulussa taisi opiskelijahintaisena kustantaa suurinpiirtein 35e. Puhelinkuluihin voinee ehkä laskea noin 15e/kk (netissä kommunikointi tulee halvemmaksi, muttei puheluilta silti voi välttyä). Tässä vaiheessa rahaa on käytössä 150e. Lääkkeiden ja vakuutusten ja muiden satunnaisempien kulujen jälkeen rahaa jää ehkä 100e. Erityisesti kun tässä vaiheessa vielä muistetaan, että olen suorittanut opiskeluni aikana ennen korotuksia, niin rahaa oli käytössä oikeasti hiukan päälle 400e, joka jo kätevästi tuhlattiinkin. 100e/kk ruokabudjettiin on varsin vähän, erityisesti jos haluaa syödä edes jossain määrin terveellisesti (eli tarpeeksi hedelmiä ja kasviksia, sopivasti lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita, hyvin vähän turhia halpoja energiahiilareita).

Tuo kyseinen budjetti ei jättäisi mahdollisuuksia esimerkiksi siihen, että kävisi vierailemassa toisella paikkakunnalla asuvien perheen/kaverien luona, elokuvissa, kahvilla, kaljalla, vaateostoksilla ja niin edelleen. Tokikaan moisia ei tarvitse jatkuvasti harrastaa, mutta vaatteita ja muita käyttötavaroita on joskus hankittava, ja ystävien tapaaminen on yleisen käsityksen mukaan hyväksi esim. mielenterveydelle.

Joo, onhan se tietysti mahdollista elää tuolla neljän-viidensadan budjetilla - halvimmat solut esimerkiksi PSOASilla näyttää lähtevän suurinpiirtein 150 eurosta. Mutta edelleen elämä on kitkuttamista - tällä kertaa tingitään asumisen laadusta, vaikka ruokaan ja muuhun elämiseen jäisikin hieman enemmän rahaa.

Toki elämä on valintoja. Voi valita elää kymmenen hengen kommuunissa, dyykata ruokansa, olla kuluttamatta tavaroihin/palveluihin. Näinkin eläen voi olla onnellinen, en sitä kiistä, mutta allekirjoittaneen luonteenlaadulla kyseinen elämäntapa olisi melko mahdoton.

Opiskeluaikoina joku 1000e/kk tuntui siltä, että sillähän eläisi jo vaikka miten herroiksi, mutta toisaalta tällä hetkellä budjetti on tuota luokkaa, ja elämä on edelleen kitkuttamista. Tosin no, tähän vaikuttaa tällä hetkellä muutamat tehdyt valinnat (esimerkiksi asuminen varsin kalliissa kaupungissa, vaikkakin kavereiden kanssa).

Nojoo. Ainakin allekirjoittaneella on tiettyjä standardeja esimerkiksi asumisen ja ruoan laadun suhteen, ja näiden standardien täyttäminen 500 eurolla kuussa ei onnistu. Kukin tosin preferenssiensä mukaan, mutta edelleen mua kiinnostaa kuulla nimimerkki Willen esitys siitä, miten tuon rahasumman saa riittämään pakollisiin kuluin siten, että elämä ei ole kituuttamista.
Previous Entry  Next Entry