?

Log in

No account? Create an account
syyskuu 2009   01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Miljoona miljoona miljoona murkkua

Posted on 03.09. 2008 at 18:47
Tags: ,
Ehkä viheliäisin elukka, joka pitfalliin tipahtaa, on muurahainen. Se kun harvoin menee sinne yksin, yleensä on puolet suvusta mukana. Muurahaisten jalkojen rakenne on lisäksi sellainen, että ne takertuvat helposti kiinni toisissan, muodostaen muurahaismöykkyjä. Kun kohdalle sitten osuu muurahaisilla rikastettu pitfall-näyte, ei sen seulominen ole järin mieltä ylentävää puuhaa. Tavallaan se on kyllä helppoa, sillä riittää, että kiinnittää huomiota poikkeamiin, eli kaikkeen, mikä ei näytä muurahaiselta. Mutta tästä johtuen se on myös tylsää. Jostain kumman syystä hyvin paljon muurahaisia sisältävissä näytteissä ei sitten olekaan juuri mitään muuta, ja vielä vähemmän juuri sitä, mitä haetaan, eli koppiksia ja hämppejä.

Viimeinen näyte, jonka tänään kävin läpi, oli juuri tuollainen murkkunäyte. Siinä oli, jos ei nyt ihan miljoonia, niin vähintään tuhansia muurahaisia. En voinut olla ajattelematta sitä kertaa, kun maaeläimistön kenttäkurssilaiset kaivoivat pitfallin keskelle muurahaisten polkua, ja koko kuoppa täyttyi murkuilla. Onneksi minun tehtävänäni ei sentään ole laskea kaikkien kuoppaan tipahtaneiden elukoiden lukumääriä...

Tämänpäiväisten näytteiden ehkä jännin juttu oli se, että metsämyyriä alkoi vihdoin löytyä. Onhan se nyt vähän outoa, että maan yleisintä nisäkäslajia (metsäpäästäisen ohella) ei ole kuopista löytynyt lainkaan, mutta esimerkiksi metsäsopuleita on älyttömästi. Ei niitä metsämyyriä tosin vieläkään paljoa ole tullut vastaan, pelkästään kaksi juveniilia, jotka olivat sen kokoisia, että emo oli varmaan juuri ne luotaan häätänyt. Huomenna pääsen toivottavasti käsiksi ikkunapyydysnäytteisiin, eli pitäisi tulla vähän erilaista lajistoa vastaan, ja mikä tärkeintä, vähemmän sammakoita, nisäkkäitä ja muurahaisia.

Seulomista odottavien näytteiden lukumäärä tarkistettiin eilen, ja lisäksi mietittiin, kuinka nopeasti ne on minun työtahdillani seulottu. Lopputuloksena oli se, että tämä kuukauden puolipäiväinen työmääräys, eli 96 tuntia, ei kyllä riitä alkuunkaan. Sovittiin, että jatkan näissä hommissa niin pitkään kuin näytteitä riittää. Lisää töitä, lisää rahaa, jei!

Fuksien aloitusinfo oli eilen aamulla. Aikaisempina vuosina on ollut tapana käydä vaivihkaa vilkaisemassa, minkä näköistä porukkaa uudet biologit ovat. Tänä vuonna päätimme repäistä, ja menimme ihan kunnolla bongaamaan fukseja. Nelihenkinen porukkamme oli varustautunut maastokamppein, kiikarein, havaintolomakkein ja lajikuvauksin, ja tottakai raportti kirjoitetaan myöhemmin kiltalehti Lehdykkään. Tarkoituksenamme oli myös rengastaa (ilmastointiteipistä ja paperista tehdyillä rannekkeilla, joissa oli tervetulotoivotus ja kehotus palauttaa harhautunut fuksi kiltahuoneelle) uteliaimpia yksilöitä, mutta ilmeisesti olimme turhan pelottavia, koska yksikään fuksi ei uskaltanut meitä lähestyä. Rengastimme yhden pienryhmällisen fukseja sitten myöhemmin samana päivänä, kun eksyivät kiltahuoneelle samaan aikaan kun olimme siellä. Tänään rengastimme toisen pienryhmän, joka oli kiertokäynnillä museolla ja poikkesi ihmettelemässä pitfall-näytteiden antia.

Previous Entry  Next Entry