?

Log in

No account? Create an account
syyskuu 2009   01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Siistiä ja vähemmän siistiä sisätyötä

Posted on 30.08. 2008 at 14:37
Tags:
Ensimmäinen työviikko takanapäin. Silmäni alkavat harjaantua ötökkätarjottimen kyttäämiseen sen verran hyvin, että pystyn noukkimaan melkein kaikki kiinnostavat elukat talteen ilman suurennuslasilamppua. Suurennosta käytän edelleen tarjottimen lopputarkastukseen, jotta mitään pientä ei jää huomaamatta. Toivottavasti tämä parantaa työergonomiaani jonkin verran, pari ensimmäistä päivää kökin nimittäin nenä suurennuslasissa kiinni melkoisessa kynäniska-asennossa. Tämä alkoi hyvin nopeasti tuntua hartioissa ja niskassa. Venyttelyä ja taukojumppaa ei kannata unohtaa.

Toinen, missä alan harjaantua, on pinsettien käyttö. Yrittäkääpä itse kylmiltään poimia jokin parin millimetrin pituinen elukka ilman, että litistätte sitä muodottomaksi mössöksi. Lipsahduksia sattuu edelleen jonkin verran, mutta koko ajan vähemmän.

Perjantaihin mennessä sain käytyä läpi kolmannen koentakerran aineistot, ja oli aika siirtyä seulomaan neljännen koennan aineistoja. Kerronpa tässä välissä hieman tarkemmin näytteenottotavasta. Kyse on siis pitfall- eli kuoppapyydysnäytteistä. Pitfall koostuu purkista, joka on kaivettu maahan niin syvälle, että purkin reuna on maanpinnan tasolla. Tämän purkin sisällä on pienempi purkki, jossa on vettä, suolaa (säilöntäaineena) ja tiskiainetta (poistamassa veden pintajännityksen). Kun pyydys koetaan, sisäpurkin sisältö siivilöidään tiheän harsokankaan läpi, ja kankaaseen jääneet elukat otetaan talteen.

Pitfall soveltuu sellaisten selkärangattomien pyydystämiseen, jotka möyrivät maan pinnalla. Valitettavasti pitfall ei ole järin valikoiva pyydys: sinne putoavat kaikki riittävän pienet otukset, selkärangattomuuteen katsomatta. Saaliiksi tulee siis usein myös esimerkiksi pieniä nisäkkäitä ja sammakoita. Joskus nämä selkärankaiset poistetaan näytteestä jo maastossa, joskus ei.

Neljännen koennan näytteitä ei oltu esikäsitelty maastossa millään lailla. Näytteet oli siis pakattu muovipurkkeihin ja viety pakastimeen. Kun eilen avasin ensimmäisen neljännen koennan näytepurkin, en aluksi nähnyt muuta kuin karvaisia otuksia ja sammakoita. Tämä aiheutti minussa spontaanin hihityshuuto-reaktion, "hyiii, yöks!" -huudoilla ryyditettynä. Mutta ei minua oikeasti edes kamalasti ällöttänyt (jääkaapistani löytyy joskus pelottavampia asioita), vaan ajatus kyseisen näytteen tarkemmasta tonkimisesta oli oikeastaan aika hauska. Ehkä tämä on se juttu, johon biologin koulutus valmistaa...

Ensimmäisestä näytteestä löytyi kaksi metsäsopulia, kolme myyrää (jotka olivat kai peltomyyriä), pari pientä päästäistä (tarkempi lajimääritys oli vähän hankalaa), iso sammakko ja arviolta desin verran peukalonpään kokoisia sammakoita. Selkärankaisten nyppiminen kesti melko pitkään, koska niistä pikkusampeista ei tuntunut tulevan loppua. Päivän toisesta neljännen koennan näytteestä löytyi onneksi vain yksi metsäsopuli ja yksi päästäinen, eikä ainuttakaan sammakkoa.

Yllätyksellisyyttä ei tästä työstä ainakaan vielä ole puuttunut, joten mielenkiinto on pysynyt yllä: melkeinpä jokaisesta näytteestä löytyy jotain jännää ja minulle uutta, kuten vaikka kimalaiskuoriaiset eilisen viimeisestä näytteestä. Saapa nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Previous Entry  Next Entry