Biologiblogi

Vielä kerta kiellon päälle

2009-09-14T19:42:53Z

Rattus konttorus turinoi Merkonomimerkinnöissä

Uusille urille

2009-09-05T17:37:27Z

Hiljaiselo Biologiblogissa on jatkunut melkein vuoden. Tämä on blogin viimeinen merkintä.

Viime vuoden loppupuolella kävin ammatinvalintapsykologin juttusilla muutamaan otteeseen. Sain tehdä kivoja testejä, joiden avulla kartoitetaan mielenkiinnon kohteitani, työskentely- ja ajattelutapojani ja muuta vastaavaa. Tämän seurauksena päädyin puoleksi vuodeksi työkokeiluun, toimistotöihin. Halusin testata, onko toimistossa työskenteleminen todella sellaisia kuin kuvittelen sen olevan, ettei vaan jälleen kävisi niin kuin biologiankin kohdalla, että mielikuvani oli kaukana todellisuudesta.

Niinhän siinä sitten kävi, että jo muutaman viikon jälkeen aloin olla aika varma siitä, että olen vihdoin ja viimein löytänyt edes sen summittaisen suunnan tulevalle työuralleni. Puolen vuoden jälkeen olin asiasta sen verran varma, että aloitimme työnantajan kanssa oppisopimuskoulutuksen käytännön asioiden selvittelyn, papereiden täyttämisen ja muut toimenpiteet, jotka lopulta johtivat siihen, että aloitin oppisopimuskoulutuksen tämän viikon tiistaina eli syyskuun ensimmäinen päivä. Suoritan liiketalouden perustutkinnon, talous- ja toimistopalvelujen osaamisalalta. Minusta tulee taloushallinnon merkonomi.

Ei sitten tullut minusta "oikeaa" biologia. Näin jälkeenpäin kun ajattelen, syy yliopistoon hakeutumiselle oli minulla aivan väärä. Se oli yksinkertaisesti se, että olin käynyt lukion, ja elin siinä harhassa, että lukiosta kuuluu mennä yliopistoon. Tämän jälkeen piti vain keksiä, mitä sinne menisi lukemaan. Biologia tuntui ainoalta sellaiselta aineelta, jota a) ymmärsin ja b) jonka opiskelu tuntui mielekkäältä. Luontodokumenttibiologien kuvat silmissä kiiluen lähdin sitten biologiaa opiskelemaan. En miettinyt työllisyysnäkymiä tai sitä, millaisiin tehtäviin biologit yleensäkään työllistyvät. Minulla ei myöskään ollut hajuakaan siitä, mitä tutkijan työ todellisuudessa on. En siis tiennyt, mihin soppaan lusikkani lykkäsin, mutta tapanani on syödä lautanen tyhjäksi ennen luovuttamista.

Kyllä biologia minua edelleen kiinnostaa, mutta vain sen verran kuin on aina ennenkin kiinnostanut. Kyse lienee siis harrastuneisuudesta, kevyestä innostuksesta ja uteliaisuudesta luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan. Tällä intohimon määrällä ei kuitenkaan vielä työskennellä alalla, eikä tällä mentaliteetilla tehdä niitä töitä, mitä olisi tarjolla.

Kiitos kaikille teille, jotka olette Biologiblogia vuosien varrella seuranneet – olettaen, että joku tätä vielä silmällä pitää, näin pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Valitettavasti blogin loppuhuipennus oli ennemminkin antikliimaksi, eikä varmaan järin kannustava kenenkään sellaisen mielestä, joka on biologiaa omaksi alakseen harkitsemassa. Mutta tästä opimme ainakin sen, että ammatinvalinta ei aina ole helppoa, sekä sen, että harvat päätökset ovat lopullisia, eli ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään ja tehdä jyrkkiäkin käännöksiä elämässään.

Mihin tästä eteenpäin?

2008-10-05T21:46:44Z

Tässä sitä taas keikutaan työttömänä, jo toista viikkoa. Työt loppuivatkin jo alkuperäisen nimittämiskirjan mukaisesti 25. päivä, sillä vaikka suullinen sopimus olikin, että teen töitä niin pitkään kun näytteitä riittää, näytteiden määrä arvioitiin väärin. Tai ei näytteiden määrä, vaan kunkin näytteen koko. Yhden näytteen keskimääräinen seulomisaika olikin siis arvioitua lyhyempi, eikä lisätöitä tästä syystä tullutkaan. Sääli sinänsä, koska kyllä minä olisin tuollaisia töitä tehnyt pidempäänkin.

Viime keskiviikkona kävin Työkkärissä ilmoittamassa, että osa-aikainen työsuhteeni oli päättynyt. Tämä olisi tietysti pitänyt tehdä heti työsuhteen päättymisen jälkeen, mutta onnistuin autuaasti unohtamaan koko jutun muutamaksi päiväksi. Onneksi tästä ei kuitenkaan ollut haittaa, koska työ oli osa-aikaista ja työnhakuni oli koko työsuhteen ajan voimassa. Muuten olisi kai tullut sellaisia päiviä, joilta en olisi ollut oikeutettu työmarkkinatukeen. Lisäksi olisi tietty pitänyt olla työtodistus mukana, mutta enhän minä sitä tiennyt, enkä ole moista paperia vielä edes pyytänyt. Pitää hoitaa asia tällä viikolla. Onneksi antoivat Työkkäristä kirjekuoren, jolla voin kopion heille toimittaa, ettei tarvitse vain sen vuoksi käydä keskustassa.

Samalla Työkkäri-käynnillä otin puheeksi ammatinvalintapsykologin juttusilla käymisen, ja minut laitettiin jonoon, kutsu tarkan ajankohdan kanssa tulee myöhemmin. Tunnen olevani melko eksyksissä sen suhteen, mikä loppujen lopuksi on sitä omaa alaani. Vapaita työpaikkoja selaillessani huomioni kiinnittyy koko ajan tietyntyyppisiin hommiin, jotka ovat kaukana biologin töistä. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että samankaltaiset työpaikat kiinnostivat minua jo kuusi vuotta sitten, eli edellisen kerran työttömänä ollessani, ennen yliopisto-opintojen aloittamista. Tunne siitä, että biologian opiskelu oli ammatillisessa mielessä virhe, alkaa vahvistua.

Tietenkään juuri kukaan muu ei ole kanssani samaa mieltä. Minua on yritetty kosiskella jatko-opiskelijaksi, ei suoranaisesti mihinkään tiettyyn projektiin, vaan yleensäkin vain opintoja jatkamaan. Menee kuulemma hukkaan hyvä pää, jos en jatka opiskelua. Ja olisihan se kieltämättä houkuttelevan helppo ratkaisu, eikä siinä mitään näennäisesti menettäisikään, kun ei joutuisi opintojana lainarahalla rahoittamaan, kuten perustutkintovaiheessa. Saattaisin jopa pystyä apurahoilla lyhentämään sitä reilun 15 tonnin opintolainaani. Jos ainoana vaihtoehtona on työttömyys ja kotona lorviminen, niin järkevämmältä ratkaisulta jatko-opiskelu toki vaikuttaa.

Vaan onko se ainoa vaihtoehto? Kannattaako minun jatkaa opiskeluja vielä 3—5 vuotta, valmistua tohtoriksi ja vasta siinä vaiheessa huomata, että tutkijan elämä ei olekaan minua varten? Sillä tutkijana oleminen ei varsinaisesti ole työntekoa, vaan se on elämäntapa — tai näin minulle väitetään. Ja siltä se kieltämättä tuntuukin, joko sitä on tutkija, tai sitten ei. Luulisi, että tietäisin sen omalla kohdallani jo nyt, ilman jatko-opiskeluja.

En ole lopullisen pysyvästi kieltäytynyt jatko-opiskeluista. Minulla on kuitenkin kaksi ehtoa, joiden tulee täyttyä: 1) Tutkimuskohteeni tulee olla niin kiinnostava, että haluaisin perehtyä siihen vaikka siitä ei maksettaisi. 2) Sen tutkimisesta pitää saada rahaa. Mutta jos en osaa edes sanoa, mitä todella haluaisin tutkia, niin en varmastikaan ole riittävän utelias tutkijaksi? Oikeilla tutkijoilla on jokin selittämätön palo niitä asioita kohtaan, joista he ovat kiinnostuneita.

Onko parempaa olla työtön tohtori kuin työtön maisteri? Kannattaako hypätä akateemisen junan kyydistä tällä vai seuraavalla pysäkillä?

Viinalla läträämistä

2008-09-11T15:53:03Z

Tiedättekös sellaisen kivan aineen kuin ETAX? Sehän on siis labrassa käytettävää etanolia, tuttavallisesti arkipuheessa "viinaa". Siihen on hyvä säilöä otuksia, joko sellaisenaan, tai laimennettuna.

Aiemmin käsittelin maastonäytteitä, jotka oli pakastettu. Niiden loputtua siirryin sellaisten näytteiden pariin, jotka oli säilötty 80-prosenttiseksi laimennettuu ETAXiin. Näytteet ovat lillineet tässä liemessä noin kuukauden, ja viina on liuottanut niistä jonkin verran erinäisiä aineita. Kun tuollaisen purkin sitten avaa, voi vain olla onnellinen siitä, ettei ole krapulassa töissä. Haju on nimittäin jotain melko äklöä. Pakastenäytteet olivat kivempia, vaikka tönkkösuolatut sammakot ovatkin hieman kivempia kuin puolimädät yksilöt. Niin, ja tänään tuli vastaan yksi sisiliskokin.

ETAXia käytän myös elukoiden säilömiseen. Määritettävät otukset pistetään sentään melko laimeaan eli "vain" 50—70 -prosenttiseen viinaan, mutta jäljelle jäävät "pohjat" säilötään 96-prosenttiseen ETAXiin. Kun noin vahvoilla viinaksilla läträtään toistuvasti, niin pakostikin niistä jonkin verran höyrystyy. Jos tätä ei mistään muusta huomaa, niin siitä, että huulet maistuvat kohtalaisen pahalle, kun niitä nuolaisee — myös useampi tunti labrasta lähtemisen jälkeen.

Miljoona miljoona miljoona murkkua

2008-09-03T16:07:58Z

Ehkä viheliäisin elukka, joka pitfalliin tipahtaa, on muurahainen. Se kun harvoin menee sinne yksin, yleensä on puolet suvusta mukana. Muurahaisten jalkojen rakenne on lisäksi sellainen, että ne takertuvat helposti kiinni toisissan, muodostaen muurahaismöykkyjä. Kun kohdalle sitten osuu muurahaisilla rikastettu pitfall-näyte, ei sen seulominen ole järin mieltä ylentävää puuhaa. Tavallaan se on kyllä helppoa, sillä riittää, että kiinnittää huomiota poikkeamiin, eli kaikkeen, mikä ei näytä muurahaiselta. Mutta tästä johtuen se on myös tylsää. Jostain kumman syystä hyvin paljon muurahaisia sisältävissä näytteissä ei sitten olekaan juuri mitään muuta, ja vielä vähemmän juuri sitä, mitä haetaan, eli koppiksia ja hämppejä.

Viimeinen näyte, jonka tänään kävin läpi, oli juuri tuollainen murkkunäyte. Siinä oli, jos ei nyt ihan miljoonia, niin vähintään tuhansia muurahaisia. En voinut olla ajattelematta sitä kertaa, kun maaeläimistön kenttäkurssilaiset kaivoivat pitfallin keskelle muurahaisten polkua, ja koko kuoppa täyttyi murkuilla. Onneksi minun tehtävänäni ei sentään ole laskea kaikkien kuoppaan tipahtaneiden elukoiden lukumääriä...

Tämänpäiväisten näytteiden ehkä jännin juttu oli se, että metsämyyriä alkoi vihdoin löytyä. Onhan se nyt vähän outoa, että maan yleisintä nisäkäslajia (metsäpäästäisen ohella) ei ole kuopista löytynyt lainkaan, mutta esimerkiksi metsäsopuleita on älyttömästi. Ei niitä metsämyyriä tosin vieläkään paljoa ole tullut vastaan, pelkästään kaksi juveniilia, jotka olivat sen kokoisia, että emo oli varmaan juuri ne luotaan häätänyt. Huomenna pääsen toivottavasti käsiksi ikkunapyydysnäytteisiin, eli pitäisi tulla vähän erilaista lajistoa vastaan, ja mikä tärkeintä, vähemmän sammakoita, nisäkkäitä ja muurahaisia.

Seulomista odottavien näytteiden lukumäärä tarkistettiin eilen, ja lisäksi mietittiin, kuinka nopeasti ne on minun työtahdillani seulottu. Lopputuloksena oli se, että tämä kuukauden puolipäiväinen työmääräys, eli 96 tuntia, ei kyllä riitä alkuunkaan. Sovittiin, että jatkan näissä hommissa niin pitkään kuin näytteitä riittää. Lisää töitä, lisää rahaa, jei!

Fuksien aloitusinfo oli eilen aamulla. Aikaisempina vuosina on ollut tapana käydä vaivihkaa vilkaisemassa, minkä näköistä porukkaa uudet biologit ovat. Tänä vuonna päätimme repäistä, ja menimme ihan kunnolla bongaamaan fukseja. Nelihenkinen porukkamme oli varustautunut maastokamppein, kiikarein, havaintolomakkein ja lajikuvauksin, ja tottakai raportti kirjoitetaan myöhemmin kiltalehti Lehdykkään. Tarkoituksenamme oli myös rengastaa (ilmastointiteipistä ja paperista tehdyillä rannekkeilla, joissa oli tervetulotoivotus ja kehotus palauttaa harhautunut fuksi kiltahuoneelle) uteliaimpia yksilöitä, mutta ilmeisesti olimme turhan pelottavia, koska yksikään fuksi ei uskaltanut meitä lähestyä. Rengastimme yhden pienryhmällisen fukseja sitten myöhemmin samana päivänä, kun eksyivät kiltahuoneelle samaan aikaan kun olimme siellä. Tänään rengastimme toisen pienryhmän, joka oli kiertokäynnillä museolla ja poikkesi ihmettelemässä pitfall-näytteiden antia.

Siistiä ja vähemmän siistiä sisätyötä

2008-08-30T11:58:20Z

Ensimmäinen työviikko takanapäin. Silmäni alkavat harjaantua ötökkätarjottimen kyttäämiseen sen verran hyvin, että pystyn noukkimaan melkein kaikki kiinnostavat elukat talteen ilman suurennuslasilamppua. Suurennosta käytän edelleen tarjottimen lopputarkastukseen, jotta mitään pientä ei jää huomaamatta. Toivottavasti tämä parantaa työergonomiaani jonkin verran, pari ensimmäistä päivää kökin nimittäin nenä suurennuslasissa kiinni melkoisessa kynäniska-asennossa. Tämä alkoi hyvin nopeasti tuntua hartioissa ja niskassa. Venyttelyä ja taukojumppaa ei kannata unohtaa.

Toinen, missä alan harjaantua, on pinsettien käyttö. Yrittäkääpä itse kylmiltään poimia jokin parin millimetrin pituinen elukka ilman, että litistätte sitä muodottomaksi mössöksi. Lipsahduksia sattuu edelleen jonkin verran, mutta koko ajan vähemmän.

Perjantaihin mennessä sain käytyä läpi kolmannen koentakerran aineistot, ja oli aika siirtyä seulomaan neljännen koennan aineistoja. Kerronpa tässä välissä hieman tarkemmin näytteenottotavasta. Kyse on siis pitfall- eli kuoppapyydysnäytteistä. Pitfall koostuu purkista, joka on kaivettu maahan niin syvälle, että purkin reuna on maanpinnan tasolla. Tämän purkin sisällä on pienempi purkki, jossa on vettä, suolaa (säilöntäaineena) ja tiskiainetta (poistamassa veden pintajännityksen). Kun pyydys koetaan, sisäpurkin sisältö siivilöidään tiheän harsokankaan läpi, ja kankaaseen jääneet elukat otetaan talteen.

Pitfall soveltuu sellaisten selkärangattomien pyydystämiseen, jotka möyrivät maan pinnalla. Valitettavasti pitfall ei ole järin valikoiva pyydys: sinne putoavat kaikki riittävän pienet otukset, selkärangattomuuteen katsomatta. Saaliiksi tulee siis usein myös esimerkiksi pieniä nisäkkäitä ja sammakoita. Joskus nämä selkärankaiset poistetaan näytteestä jo maastossa, joskus ei.

Neljännen koennan näytteitä ei oltu esikäsitelty maastossa millään lailla. Näytteet oli siis pakattu muovipurkkeihin ja viety pakastimeen. Kun eilen avasin ensimmäisen neljännen koennan näytepurkin, en aluksi nähnyt muuta kuin karvaisia otuksia ja sammakoita. Tämä aiheutti minussa spontaanin hihityshuuto-reaktion, "hyiii, yöks!" -huudoilla ryyditettynä. Mutta ei minua oikeasti edes kamalasti ällöttänyt (jääkaapistani löytyy joskus pelottavampia asioita), vaan ajatus kyseisen näytteen tarkemmasta tonkimisesta oli oikeastaan aika hauska. Ehkä tämä on se juttu, johon biologin koulutus valmistaa...

Ensimmäisestä näytteestä löytyi kaksi metsäsopulia, kolme myyrää (jotka olivat kai peltomyyriä), pari pientä päästäistä (tarkempi lajimääritys oli vähän hankalaa), iso sammakko ja arviolta desin verran peukalonpään kokoisia sammakoita. Selkärankaisten nyppiminen kesti melko pitkään, koska niistä pikkusampeista ei tuntunut tulevan loppua. Päivän toisesta neljännen koennan näytteestä löytyi onneksi vain yksi metsäsopuli ja yksi päästäinen, eikä ainuttakaan sammakkoa.

Yllätyksellisyyttä ei tästä työstä ainakaan vielä ole puuttunut, joten mielenkiinto on pysynyt yllä: melkeinpä jokaisesta näytteestä löytyy jotain jännää ja minulle uutta, kuten vaikka kimalaiskuoriaiset eilisen viimeisestä näytteestä. Saapa nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Saaga jatkuu

2008-08-26T18:12:03Z

Alle kolme kuukautta työttömänä ja kas, minullahan on oman alan töitä!

Paistatellaan hetki tuon edellisen lauseen hehkussa, koska se kuulostaa niin hienolta. Sen jälkeen pureudutaan tarkempiin faktoihin, jotka ovat omiaan vähentämään tilanteen glamouria.

Kyse on vain kuukauden mittaisesta puolipäiväisestä työstä, eli 80 työtunnista. Lisäksi olen työhön "ylikoulutettu", eli tämänkaltaisia hommia teetätetään yleensä perustutkinto-opiskelijoilla. Toisaalta, palkasta ei ole tarvetta valittaa, ja olen ihan tyytyväinen päästessäni tällaisiin hanttihommiin tutkimusapulaisena. Työnantajana on vanha tuttu Oulun yliopiston Biologian laitos.

Olen nyppijä. Käyn läpi maastonäytteitä ja poimin niistä talteen kaikki kovakuoriaiset sekä Lycosidae-heimon hämähäkit (sekä kaikki hämähäkit, jotka muistuttavat niitä riittävästi, en ole järin hyvä heimotason tunnistuksessa, ellei käytössä ole riittävän suurta suurennosta). Näitä käytetään indikaattorilajeina ympäristön tilaa tarkasteltaessa. Hämppeihin ja koppiksiin paremmin perehtyneet ihmiset hoitavat sitten lajitason tunnistamisen.

Vaikka sitä pitäisikin olla onnesta soikeana siitä, että saa oman alan töitä, tässä on pieni varjopuoli. Byrokratia. Työttömänä olen ollut taloudellisesti työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen varassa. Töitä saatuani minun piti soittaa sekä Työvoimatoimistoon, Sosiaalitoimeen että Kelalle. Kahteen viimeksimainittuun täytyy toimittaa kopio työsopimuksesta. Asumistukeni tarkistetaan, enkä ole varma, ehditäänkö uusi päätös antaa riittävän ajoissa, jotta saisin asumistuen normaalisti syyskuun alussa (eikä asumistuen määrästäkään ole varmuutta). En ole myöskään varma siitä, saanko soviteltua työmarkkinatukea, ja vaikka en saisikaan, en tiedä myöskään työmarkkinatuen seuraavaa maksupäivää. Se on kuitenkin melko varmaa, että edellisellä työmarkkinatuella en pärjää palkkapäivään saakka, joka on syyskuun viimeinen päivä.

Syyskuulta saan vielä toimeentulotukea, lokakuu on sitten tarkoitus elää palkalla. Toimeentulotukeen liittyy kuitenkin sellainen juju, että tämän palkkakuukaudenkin ajan minun tulee elää minimitoimeentulon budjetilla, eli lokakuussa käytettävissäni olevista varoista vähennetään minimitoimeentulon mukaiset hyväksyttävät tulot, ja mahdollinen ylijäämä otetaan huomioon käytettävissäni olevina varoina, kun haen toimeentulotukea marraskuulle. On tässä sen verran joustoa, että 20 % ansiotuloista (mutta kuitenkin enintään 150 euroa) jätetään huomioimatta toimeentulotukea laskettaessa. Työssäkäynnistä huolimatta kuukausibudjettini levenee siis vain 150 eurolla. Tämä ei suoraan sanottuna juurikaan kannusta tekemään pätkätöitä, etenkin kun työssäkäynnistä saattaa aiheutua sellaisia kustannuksia, joilta välttyisi, jos ei poistuisi kotoaan (esim. työpaikkaruokailu, työmatkat — onneksi voin ottaa omat eväät, ja yliopisto on tien toisella puolella). Pätkätyöt kannattavat todella vain, jos niistä saatava työkokemus on vaivan arvoista.

Pyrin ajattelemaan enemmän CV:ni kaunistumista ja vähemmän paperisotaa. Haluan uskoa, että tuolla työkokemuksella on tulevaisuudessa jotain väliä.

Kyllä, olen todellakin maisteri!

2008-06-27T13:19:21Z

Ei se ole vieläkään oikein iskostunut tajuntaan, että opiskeluni ovat ohi. Ei edes siinä vaiheessa, kun toissapäivänä kävin hakemassa tutkintotodistukseni Luonnontieteellisen tiedekunnan kansliasta. WebOodistakin olen tutkintomerkintää ihmetellyt, mutta siltikin tämä epätodellinen olotila vain jatkuu. Ensi viikolla pidän maisterijuhlat ystäville ja sukulaisille, josko viimeistään siinä vaiheessa käsittäisin nykytilanteen.

Mitä nyt aion tehdä, sitä on kyselty useammaltakin taholta. Sen kun tietäisin. Ajokortittomuus on aika suuri miinus tämän alan työmarkkinoilla, joten seuraavaksi taidan kuluttaa autokoulun penkkiä. Siis heti kun saan säästettyä korttiin vaadittavat rahat. Saa nähdä, kauanko siihen menee, etenkin jos en pääse minkäänmuotoisiin töihin. Tosin sehän on ollut lentävänä lauseena kiltahuoneellamme, että kyllä biologeille töitä löytyy, Hesburgerin kassalle pääsee aina.

Blogilistaan liittyvä ilmoitus

2008-06-03T19:30:39Z

Aion poistaa Biologiblogin Blogilistalta tässä lähiaikoina; tarkempi selostus aiheesta Falmawenissa.

Biologiblogin Atom-syöte
Biologiblogin RSS-syöte

Olikohan se sitten tässä

2008-05-31T10:49:36Z

Enpä ehtinyt tässä opiskelujen loppusuoralla enää paljoa kirjoitella, sen verran tiiviistä tahtia tuli työskenneltyä.

Päätin lopulta keskittyä tenttiinlukuun ja hoitaa toisen harjoitusaineen vasta tentin jälkeen. Eikä se lukeminenkaan järin tehokasta aluksi ollut, mutta vauhti kasvoi vähitellen. Kahtena viimeisenä tenttiä edeltäneenä päivänä luin 200 sivun päivävauhtia.

Tentti oli siis tiistaina. Ei tee järin hyvää tenttijännityksen kannalta, kun ennen tentin alkua tajuaa, että jos tentti ei mene läpi, niin haaveet maisteroitumisesta enenn kandin tutkinnon suorittamista saa unohtaa. Ja kyllä vähän kylmäsi, kun näin ne tenttikysymykset: semelparian ja iteroparian vertailu, allokaatiokustannusten (eli trade-offin) vaikutukset kelpoisuuden osatekijöiden evoluutioon, eliöyhteisöjen tunnistaminen, rajaaminen ja spatiaalinen vaihtelu sekä populaatioiden ekstinktiota aiheuttavat tekijät. Aikaa neljä tuntia. Tuli sellainen olo, että kyllä minä kaikista asioista osaan sanoa vähintään jotain, mutta etenkin aluksi tuntui, että se jotain on hyvin, hyvin vähän. Tekstiä tuli sitten kuitenkin yhteensä yli seitsemän sivua, joten olin hieman luottavaisempi osaamiseni suhteen, mutten kuitenkaan täysin varma. Ja enhän minä tälläkään kertaa kuluttanut kuin reilut kaksi tuntia tentin tekemiseen.

Tentti tarkastettiin nopeasti, arvosana oli WebOodissa jo keskiviikkona. Tuijotin sitä nelosta hyvin pitkään ja epäilin vahvasti, että jossain on jokin virhe. Mutta kai minulla on sitten hyvin harhainen käsitys siitä, minkä tasoisilla vastauksilla tentti menee häthätää läpi ja minkä tasoiset vastaukset ovat jo hyviä.

Aineen kirjoittamiselle jäi aikaa keskiviikko ja torstai. Vaikka kuinka luulisi, että olisin jo oppinut läksyni, enkä vitkuttelisi kiireellisten töiden kanssa siihen viime tippaan saakka, kun ei siitä tule muuta kuin kamala stressi, niin enpä kuitenkaan aloittanut aineen työstämistä ennen kuin keskiviikkoiltana. Olin aiemmin etsinyt muutamia artikkeleita lepakoiden kaikuluotauksesta, mutta päätinkin sitten vaihtaa aihetta ja kirjoittaa sympatrisesti esiintyvistä kryptisistä Pipistrellus-lepakoista. Kaivelin niistä materiaalia aikani ja tein muistiinpanoja torstaiaamuun saakka. Muutaman tunnin "yöunien" jälkeen tämä aihe ei sitten enää vaikuttanutkaan hyvältä, koska minusta tuntui, etten saa siitä kymmentä sivua kirjoitettua. Päätin siis palata takaisin kaikuluotauksen pariin, ja aloin lukea sitä aihetta käsitteleviä artikkeleita ja tehdä niistä muistiinpanoja. Tähän kului ehkä pari-kolme tuntia, jona aikana tulin lopulta siihen tulokseen, ettei se kaikuluotauskaan ole hyvä aihe, koska en edelleenkään keksinyt kunnollista näkökulmaa.

Kello oli seitsemän paikkeilla torstai-iltana, kun totesin, että nyt on yksinkertaiesti pakko aloittaa se kirjoittaminen ja valita sellainen aihe, josta tekstiä saa helposti aikaiseksi. Niinpä päätin lopulta kirjoittaa aineen siitä samasta aiheesta, josta olin esitysharjoitteluesitykseni pitänyt, eli lepakoiden fylogeniasta — vaikka olin vannonut, etten enää koske aiheeseen pitkällä tikullakaan, koska siinä ei ole kunnollista konsensusta. Helpoin siitä oli kuitenkin alkaa ainetta työstämään, koska esitys ja sitä varten keräämäni materiaali sekä muistiinpanot olivat edelleen tallessa. Hieman aihetta piti laajentaa, joten otin lepakoiden evoluutionkin mukaan. 13 tunnin naputtelun jälkeen, eli perjantaiaamuna kahdeksan aikoihin aine oli palautuskunnossa. Eihän siinä vaiheessa nyt sitten nukkumaan enää kannata mennä, joten lähdin suoraan yliopistolle ainetta palauttamaan.

Samalla reissulla tuli sitten hoidettua muitakin asioita, kuten palautettua laitoksen avaimet sekä kulkulätkä ja haettua gradun tarkastusversiot sekä arvostelulomake parempaan talteen. Poikkesin myös toimistolla ilmoittamassa muutamista WebOodista puuttuvista suoritusmerkinnöistä, eli esitysharjoittelusta sekä siitä ensimmäisestä lopputenttikirjasta (eli Evolutionista). Samalla reissulla sain kuulla, että minun pitää toimittaa graduni nimen englanninnos toimistolle, koska kaikki saavat automaattisesti myös englanninkielisen todistuksen. Olin luullut, että sen saa vain jos sitä erikseen pyytää, enkä ollut pyytänyt, joten en ollut myöskään reagoinut postituslistalle tulleeseen sähköpostiin, jossa asiasta ilmoitettiin. Mutta äkkiähän tuon nimen sitten käänsi: The host choice of the deer ked (Lipoptena cervi): visual stimuli in host recognition.

WebOodista puuttuu enää tuon toisen harjoitusaineen suoritusmerkintä. Tutkintoni laajuudeksi tulee 168,5 opintoviikkoa. Todistuspaperit saa hakea tiedekunnan toimistosta kesäkuun 18. päivä. Minusta siis todellakin tulee maisteri. Tuntuu hieman oudolta, ehkä en ole vieläkään täysin käsittänyt, että viiden vuoden opiskelurupeama oli sitten tässä. Ei enää dead lineja, ei tenttejä, ei aineita. Kaikki on suoritettu.

Mitäpä tässä sitten, pitää kai alkaa suunnitella valmistujaiskemuja sukulaisille ja ystäville. Niin, ja käydä maanantaina ilmoittautumassa Työvoimatoimistoon. Työllistymisen saralla ei ole vielä tärpännyt, siitä viimeksi hakemastani paikastakin ilmoitettiin eilen, etten tullut valituksi.

Biologiblogin kohtaloa en ole vielä päättänyt. Opiskelublogi ei enää valmistumisen jälkeen voi toteuttaa tehtäväänsä, enkä myöskään taida enää olla pelkkä biologinplanttu, vaan ihan oikea biologi. Täytyypä miettiä.

Ai niin! Melkein unohdin, että minun piti jakaa pieni linkkivinkki. NatureIT - Livekamerat. Lepakoiden päiväpiilossa näkyi eilen elämää ja tänäänkin on näköjään ainakinyksi asukas kotona. Naakanpesässä puolestaan on kaksi kovaa vauhtia kasvavaa poikasta.

Taas hitusen lähempänä maalia

2008-05-21T14:17:17Z

Esitysharjoittelut ovat sitten osaltani ohi, kävin tänään seuraamassa kahdeksannen esityksen sekä hoitamassa opponoinnin. Hieman se opponenttina toimiminen jännitti, kun pelkäsin, etten keksi mitään kunnollista sanottavaa tai kysyttävää. Kyllähän niitä kysymyksiä sitten onneksi syntyi ja keskusteluakin saatiin aikaiseksi.

Harjoitusaineeni on hyväksytty. Toisen aineen kirjoitan varmaankin lepakoiden kaikuluotauksesta. En tosin ole vielä tarkempaa rakennetta oikein miettinyt, mutta kaipa se siitä muotoutuu kun lukee vähän artikkeleita. Aine olisi ehdottoman pakko jättää luettavaksi viimeistään ensi viikon perjantaina. Olen tässä yrittänyt laskeskella, ehtisinkö kirjoittaa aineen vasta ensi viikolla, keskiviikon ja torstain aikana. Nyt ei enää kamalasti viitsisi nimittäin nipistää tenttiinluvusta aikaa aineen parissa painimiseen - jäljellä on enää viisi kokonaista päivää ennen Ecologyn tenttiä, ja tietenkin tämä ilta.

Ennen tenttikirjan pariin palaamista on kuitenkin laadittava työhakemus. Se pitäisi jättää viimeistään huomenna, onneksi sentään sähköpostilla.

Tiukalle menee.

Kiireessä kirjoiteltua

2008-05-19T17:01:18Z

Suomen uhanalaisia nisäkkäitä käsittelevä harjoitusaine muotoutui loppujen lopuksi aika nopeasti, suurin osa tekstistä syntyi yhden päivän aikana. Palautin aineen tänään, mutta en ole vieläkään keksinyt toiselle aineelle sellaista aihetta, johon olisi helppo tarttua. Kiltahuoneella höpistessä ilmaan heiteltiin kyllä vaikka mitä ehdotuksia, muun muassa yksi tämän ensimmäisen aineen nimen väärinkuulemisesta syntynyt, eli "Suomen maanalaiset nisäkkäät".

Ecologyn lukeminen ei oikein ota onnistuakseen sekään. Olen lueskellut ekologian perusteet -kurssin luentomuistiinpanoja läpi, ja minusta tuntuu, etten ymmärrä edes niistä juuri mitään. Pitäisi nyt yrittää kerätä keskittymiskyvyn rippeet ja ryhdistäytyä tämän lukemisen suhteen.

Yhtä työpaikkaakin pitäisi hakea, työhakemuksen rustaamiseen ei ole enää monta päivää aikaa. Onneksi ansioluettelo on jo kutakuinkin kunnossa.

Keskiviikkona on sitten vuorossa esitysharjoittelun opponointi. Sain esityksen tiivistelmineen luettavaksi tänään. Onneksi aihe on entuudestaan melko tuttu, eli minkki tulokaslajina Suomessa ja minkin vaikutukset Saaristomeren saaristossa. Riistaeläinkurssillahan tuon aiheen parissa tuli tahkottua itse, tosin silloin oli supikoirakin mukana.

Kas, kurkkasin juuri WebOodiin, ja opintoviikkomäärä oli kasvanut roimasti, eli se on nyt 159,5 ov. Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa, eli sitä, että gradusta on vihdoin tullut suoritusmerkintä. Tänään oli ollut laitosneuvoston kokous, jossa graduni oli hyväksytty (minä kun luulin, että hyväksyvät sen vasta 29. päivä pidettävässä kokouksessa), ja arvosana on siis C. Ja tietty se kypsyysnäytekin oli hyväksytty — se vähän kyllä jännitti, mutta ilmeisesti turhaan.

Graduhommat paketissa

2008-05-13T10:28:08Z

Kypsyysnäyte on nyt kirjoitettu. Aiheita oli kolme, joista piti valita yksi ja kirjoittaa siitä noin yhden konseptiarkin verran. Vertaimevien hyönteisten isännänvalinta ei houkutellut kirjoittamaan, ei myöskään loisen ja isännän välinen vuorovaikutus ja sen evoluutio (vai mikähän se tarkalleen oli). Niinpä kirjoitin hirvikärpäsen elinkierrosta. Pari tuntia siinä vierähti, ja eiköhän se nyt läpi mene. Ainakaan kieliopin ja muiden vastaavien juttujen suhteen minun tuskin tarvitsee olla huolissani.

Koska graduni oli ollut tarkastuksessa jo pari viikkoa, piipahdin kysymään toiselta tarkastajalta, miten homma etenee. Hyvinhän se, gradu on tarkastettu, ja arvosanaksi ehdotetaan sitä mitä uumoilinkin. En nyt ole aivan varma, onko arvosana ihan julkista tietoa jo tässä vaiheessa, joten joudutte odottamaan kuun loppuun saakka, arvosana päätetään laitosneuvostossa 29. päivä.

Sain eilen illalla sentään avattua tuon Ecologyn. Taidan ensin kahlata kaikki kappaleet pintapuolisesti läpi, eli lukea johdannot ja väliotsikot sekä marginaalimerkinnät. Täytyy sen jälkeen katsoa, paljonko on aikaa käytettävissä ja sen mukaan suunnitella, miten jatkaa lukemista.

Toinen harjoitusaine olisi hyvä kirjoittaa tämän viikon aikana, ja seuraava sitten ensi viikon aikana, niin eivät jää roikkumaan. Pitäisi vain ymmärtää olla ottamatta turhia stressejä niistä, arvostelu kun on vain hyväksytty / hylätty. Toisen aineen aihe on edelleen keksimättä, mutta eiköhän pakokauhu sen jossain vaiheessa synnytä.

Opiskeluinnon laantumista aistittavissa

2008-05-11T17:17:04Z

Perjantaisen tentin jälkeinen aika on kulunut kaiken muun paitsi opiskelujuttujen parissa. Vaikka laiskottelu onkin mukavaa, se on myös hyvin lyhytnäköistä. Viikon tai parin sisään olen taas pahemmassa stressissä kuin ikinä ja kiroan sitä, etten voi olla ahkera päivittäin.

Evolution-tentti meni ihan kohtalaisen hyvin. Kolme kysymystä, joista kaikkiin piti vastata, aikaa kului reilut kaksi tuntia. Ensimmäinen kysymys käsitteli eliöiden luokittelua feneettisesti, kladistisesti ja evolutiivisesti — piti siis selvittää, miten luokittelu näillä eri tavoilla tapahtuu ja miten tavat eroavat toisistaan. Vastaukseni venyi koko konseptin pituiseksi. Toinen kysymys oli sitten vähintäänkin omituinen: "Mitä ns. elävät fossiilit kertovat evoluutiosta?" Omituiseksi kysymyksen teki se, että mielestäni se oli kamalan suppea, ainakin jos edelliseen kysymykseen vertasi. En tiedä, olivatko kaikki kysymykset pisteytykseltään samanarvoisia, mutta kuittasin kakkoskysymyksen vajaan sivun pituisella vastauksella. Kolmas kysymys käsitteli lisääntymisisolaation syntyä ja vahvistumista, kirjoitin siitä reilut kaksi sivua, melko huonosti jäsennellen, koska keskittymiskykyni alkoi herpaantua.

Lisäksi suhtautumiseni lopputenttiin oli paria päivää aiemmin muuttunut ratkaisevasti. Laskin nimittäin pääaineeni tämänhetkisen keskiarvon sekä sen, miten lopputentin arvosana siihen vaikuttaa, mikäli tentti menee a) mahdollisimman huonosti mutta läpi tai b) niin hyvin kuin vain voi. Kas, lopputentti ei vaikuta mitenkään, loppuarvosana pyöristyy joka tapauksessa neloseksi (laskin muutkin arvosanat, kasvitieteestä tulee nelonen, genetiikasta vitonen ja muilta laitoksilta haetut arvosanat jo tiedänkin, eli tilastotieteestä vitonen ja ympäristönsuojelusta nelonen). Perjantain tentti menee varmasti läpi, ja kunhan saan 27. päivän Ecology-tenttiin raapustettua riittävät vastauksen läpipääsyä varten, se riittää minulle. Se kuitenkin edellyttää vähintäänkin tenttialuen läpiselausta, jotta tiedän edes suurinpiirtein, mitä tentiltä odottaa. Voisin myös käydä ekologian perusteiden luentomuistiinpanot läpi, pitkälti samoja asioitahan käsiteltiin jo sillä kurssilla.

Harjoitusaineiden kanssa näyttää jo hitusen valoisammalta. Taidan kirjoittaa toisen aineen Suomen uhanalaisista nisäkkäistä. Sen ei pitäisi olla kuin päivän tai parin homma, kun kunnolla paiskisin töitä. Toinen aihe pitäisi vielä keksiä.

To Do -listan lyhentämistä

2008-05-05T16:51:17Z

Päivän aikaansaannoksia:

Palautin lainassa olleen gradukirjallisuuden ja esimerkkigradut kirjastoon.

Lunastin kansitetut graduni Yliopistopainosta ja toimitin toisen niistä biologian toimistoon, josta se aikanaan päätyy kirjaston hyllyyn. Toinen kappale tuli omaa hyllyä varten.

Noudin geotieteiden toimistolta sivuainemerkintälomakkeeni (oikeasti se on siis filosofian maisterin todistusanomuslomake, eli siihen tulee muutakin tavaraa kuin vain nämä sivuainemerkinnät) ja toimitin sen tilastotieteen toimistolle, josta sen saa hakea takaisin huomenna. Ympäristönsuojelun perusteiden arvosanaksi tuli muuten nelonen.

Otin itseäni niskasta kiinni ja täytin gradun tiivistelmälomakkeen, jotta saatoin palauttaa gradun irtolehtiversion (tiedekuntaa varten, se menee kaiketi mikrofilmille) biologian toimistolle.

Ilmoittauduin tämän viikon perjantain yleiseen tenttipäivään tenttimään tuon Evolutionin. Lisäksi ilmoittauduin 27. päivän ylimääräiseen yleiseen tenttipäivään Ecologyn kera. Kypsyysnäytteen kirjoittamisenkin sovin ensi viikon tiistaille.

Kävin vihdoin ja viimein purkamassa koerakennelmani, jotka olivat nököttäneet eläinmorfologian kurssisalin nurkassa aina siitä saakka, kun lokakuussa kokeet lopetin.

Evolutionin parissa on tässä vierähtänyt useampikin päivä, enemmän tai vähemmän intensiivisesti. Vielä on viimeinen luku lukematta ja muistiinpanot siitä kirjoittamatta. Olen jo ehtinyt useampaankin kertaan sadatella perfektionismiani, joka ei anna periksi, jotta muuttaisin lukutekniikkaani kesken kirjan. Se on kuitenkin aivan varma juttu, että Ecologystä en tule muistiinpanoja tekemään, kunhan lukea posotan sen läpi.

Tällä hetkellä suurimpana stressinaiheuttajana eivät kuitenkaan ole lopputenttikirjat, vaan harjoitusaineet. Mikään aihe ei vaan tunnu sellaiselta, että siihen olisi helppo tarttua ja naputella se kymmenen sivua tekstiä. Aiheen pitäisi olla riittävän suppea, tai ainakin helposti suppeaksi supistettavissa. Lisäksi siinä pitäisi olla jokin vallitseva konsensus - sain epävarmuudesta ja kilpailevista, keskenään ristiriitaisista teorioista tarpeekseni lepakoiden fylogenian yhteydessä. Ja sitten ehkä se kaikkein hankalin: lähdekirjallisuutta pitäisi olla tarpeeksi, muttei liikaa. Esimerkiksi ideani eksplisiittisestä paternaalisesta jälkeläishoidosta (eli siitä, että vain koiraat hoitavat jälkeläisiä) taitaa kaatua siihen, että aiheesta löytyy ihan kokonainen luku The Evolution of Paternal Care -kirjasta, joten muut lähteet tuntuvat vähän turhanpäiväisiltä, mutta niitä pitäisi kuitenkin olla. Jotain pitäisi kuitenkin keksiä, ja melko nopeasti.

Huomenna yhden esitysharjoitteluesityksen seuraaminen, sen jälkeen seuraamisia puuttuu enää yksi, ja sen lisäksi on vielä opponoitava ennen suoritusmerkinnän saamista.

Vihdoinkin!

2008-04-25T18:36:02Z

Sain eilen viimeiset kommentit, molemmilta ohjaajilta sekä myös tilastojutuissa jelpanneelta proffalta. Loppupäivä kului viimeisiä korjauksia tehden ja oikolukua suorittaen. Oli muuten hyvä juttu, että luin koko homman vielä kertaalleen läpi, törmäsin nimittäin lauseeseen, jossa olin käyttänyt täysin väärää sanaa: olin kirjoittanut "Sermin etäisyys häkin sivuseinästä oli kahdessa ensimmäisessä kohteessa 80 cm ja kolmannessa kohteessa 72 cm." Niin, piti kylläkin olla että "kokeessa", ei "kohteessa"...

Tänään sitten kävin tulostamassa gradusta kaksi versiota, jotka menevät tarkastajille. Pääaineen proffa ei ollut paikalla, joten joutuin jättämään tarkastusversiot toimistoon, enkä päässyt sopimaan samantien kypsyysnäytteen päivämäärää. Ensi viikolla sitten. Eivätkä tarkastajatkaan saa ennen ensi viikkoa graduani käsiinsä, joten siinä mielessä olisin voinut vielä viikonlopun ylitse painiskella erinäisten osioiden kanssa ja jättää gradun vasta maanantaina. Halusin sen kuitenkin pois käsistäni mahdollisimman nopeasti.

Poikkesin tänään myös Yliopistopainossa. Olisinhan minä voinut tuon pdf-tiedoston sinne sähköpostitsekin toimittaa, mutta jostain syystä tykkään asioida tuolla ihan henkilökohtaisesti. Ehkä pelkään jotain väärinkäsityksiä tms. mikäli painoasiat hoidetaan vain sähköisesti. Painatus on vasta viikon päästä, mutta mitä tuota enää panttaamaan, kun se on jo virallisesti jätetty, niin ei siihen enää muutoksia aleta tehdä.

Sain tänään myös raahauduttua geotieteiden laitoksen toimistoon (se olikin aika hankalaa, en ollut koskaan aiemmin käynyt, ja yliopiston tuo kolkka on melko sekava ja opasteet vanhentuneet) sivuainemerkintää pyytämään. Kuulemani mukaan muissa yliopistoissa tämä sivuaineiden pyytäminen sujuu pienemmällä byrokratialla. Meillä puolestaan on lomake, johon täytyy käydä pyytämässä sivuainemerkintä jokaisen sivuaineen toimistosta. Lomake ja allekirjoitettu opintorekisteriote jätetään sivuaineen toimistoon, ja toimistovirkailija sitten täyttää lomakkeeseen sivuaineen tiedot (suoritettujen kurssien määrät, arvosanan jne.) ja pyytää siihen vastuuhenkilön allekirjoituksen. Sitten lomake haetaan takaisin, ja toistetaan sama homma muiden sivuaineiden toimistoissa. Minulle ei oman laitoksen ulkopuolisia sivuaineita tule onneksi kuin kaksi, eli ympäristönsuojelun perusteet (jonka vastuuhenkilö on geotieteen laitoksella) ja tilastotiede. Jos ensi viikolla saisin tuon tilastotieteenkin merkinnän haettua, voisin sitten jättää tuon lomakkeen oman laitoksen toimistoon, jossa koostetaan loput sivuaineet, joita biologian puolelta pitäisi tulla ainakin kasvitieteestä ja genetiikasta.

Tällä hetkellä on vähän sellainen olo, että olen jossain mystisessä välitilassa. Olen ollut koko iltapäivän melko nuutunut ja laiskahko, enkä viitsinyt lähteä edes killan vappusaunaan Hietasaareen. Yritän nyt nauttia jonkin aikaa tästä valheellisesta olosta, että minun ei tarvitsisi tehdä mitään. Sen jälkeen täytyy sitten keskittyä lopputenttikirjoihin.

Loppukiri

2008-04-23T19:08:20Z

Sain eilen toiselta ohjaajaltani lisää kommentteja. Ehkä paras uutinen oli se, että sisällön lisäämisestä ei ollut mitään puhetta, eikä gradun alhaisesta sivumäärästä keskusteltu. Enimmäkseen kommentit liittyivät graduni rakenteeseen. Jotkin ehdotukset olivat ihan toteuttamisen arvoisia, toisista olin aika vahvasti eri mieltä kuin ohjaajani.

Eilinen ja tämä päivä ovat menneet gradua korjaillessa. Etenkin tulosten uusiksi laittaminen on aiheuttanut päänvaivaa, kun osa pohdinnasta piti uusia ja lisäksi pohdintaa piti laajentaa, koska selittävien tekijöiden yhdysvaikutuksiakin piti pohtia, ja niitähän ei aiemmissa tuloksissa ollut lainkaan. Kirjallisuusluettelo tuli tarkistettua ja korjattua. Kieliasunkin tarkastin yleispätevästi, täsmensin kuvatekstejä ja tein kaikkea muutakin pikkusäätöä.

Tällä hetkellä graduni on mielestäni siinä kunnossa, että kun huomenna vielä näytän sitä ohjaajille (toivottavasti molemmille) sekä tilastojutuissa auttaneelle proffalle ja teen mahdolliset viimeiset (pienet) korjaukset, niin homma alkaa olla paketissa. Edelleen yritän jättää tämän tarkastajille perjantaina.

Vaikka gradu onkin "ihan-melkein-valmis", se on kaukana täydellisestä. Se tuntuu keskeneräiseltä ja vajaalta - sellaiselta, että jos vain olisi vähän enemmän aikaa, voisin vielä hioa ja parannella ja pohtia syvällisemmin ja ja ja... Toisaalta, motivaationi alkaa olla negatiivisen puolella, eikä sitä ylimääräinen aikakaan varmaan kovasti nostaisi, joten vaikka aikaa olisikin, lopputulos ei välttämättä tästä paranisi.

Gradu on opinnäyte. Sen tarkoituksena on näyttää, mitä osaan. Tenttikin on tavallaan opinnäyte, sen tarkoitus on kontrolloida, mitä olen jollain kurssilla oppinut. Jos en tentissä osaa vastata johonkin kysymykseen kuin auttavasti, vastaan mitä osaan ja siirryn eteenpäin, enkä jää tahkoamaan. On turha säätää, jos ei osaa sen paremmin. Kysymys kuuluukin, miksi pyrin gradun kohdalla parempaa kuin mikä tasoni oikeasti on? Miksi rimpuilen ja teen enemmän kuin mikä luonnostaan helposti tulee? Jos minusta tuntuu pohdinnan kanssa siltä, etten osaa tulkita ja pohtia tuloksiani riittävän laajasti, niin miksi tämän asian hyväksymisen sijaan yritän väkisin vääntää enemmän pohdintaa? Tämän ajatusketjun jälkeen päätin, että graduni on nyt ihan riittävän hyvä palautukseen, enkä oletettavasti saavuttaisi mitään merkittävää, vaikka panttaisinkin sitä vielä viikonlopun ylitse. Sitä pidemmälle palautusta ei oikein enää voisikaan venyttää, kun materiaalit on vietävä painoon vappuaattona.

Ei ole oikeasti enää todellista

2008-04-21T16:11:31Z

Kävin tänään kysymässä toiselta ohjaajaltani, joko hänellä olisi kommentteja antaa. Kehotti minua käymään vielä keskustelemassa minua logistisen regression kanssa neuvoneen proffan kanssa, että enkö nyt kuitenkin voisi käyttää niitä logistisia regressiomalleja, jotka eivät aineiston kanssa ole yhteensopivia.

Menin sitten samantien kyseisen proffan juttusille ja minulle selvisi, että mikäli aineisto on binomiaineisto, mallin ja aineiston yhteensopivuutta ei voi testata. Kaikki mallit kuulemma sopivat aineistoon. Minun pitää siis toistamiseen vaihtaa tilastolliset analyysitavat khiin neliötesteistä logistiseen regressioon. Onneksi minulla on kaikki aiemmin kirjoittamani ja työstämäni tallessa, joten työmäärä ei varsinaisesti ole järin suuri, mutta kyllä tällainen edestakaisin venkslaaminen alkaa käydä todella, todella rasittavaksi. Etenkin kun kuvittelin, että gradu on piirua vaille valmis, ja nyt sitten tulikin takapakkia ja työstämistä lisää. Onneksi pohdinta on edelleen pätevä, koska tulokset olivat analyysitavasta riippumatta samansuuntaisia. Yhdysvaikutusten mukaanotto lisää kuitenkin pohdittavaa. Ehkä tästä sitten tulisi muutama sivu lisää.

Muita kommentteja en vielä toiselta ohjaajaltani saanut. En tiedä, saankokaan. Pitäisi nyt vaan nopeasti pistää nuo tulokset ja pohdinta ja muut vastaavat kunnolliseen kuosiin ja käydä näyttämässä sitä ja kinuta lisää palautetta. Olisi todella mukavaa, jos gradu olisi perjantaina vähintäänkin siinä vaiheessa, että sen voisi antaa oikoluettavaksi (yksi ystäväni lupasi suorittaa oikoluvun), mieluusti tietenkin ihan täysin valmis, jotta ei tarvitsisi enää stressata tästä.

Sisällöllisten seikkojen lisäksi kirjallisuusluettelo on aiheuttanut minulle päänvaivaa. Käyttämäni lähteet ovat tietokannassa, jonka pohjalta kirjallisuusluettelo sitten generoidaan tietyn tyylitiedoston mukaisesti. Sen kanssa on kuitenkin ollut hieman ongelmia, pääasiassa siitä johtuen, että käyttämäni tyylitiedosto on alkujaan englanninkielinen, ja tiettyjä sanoja on käännettävä, ja joidenkin sanojen kääntäminen on ollut vähän hankalaa (koska ovat moniselitteisiä) jne. Onneksi taisin saada jonkin verran selvyyttä tähänkin asiaan tänään, kun tilastojutuissa neuvova proffa neuvoi minua myös LaTeXin kanssa.

Evolutionia tuli luettua viikonloppuna n. 70 sivua. Päätin paneutua lukemiseen ihan kunnolla ja tehdä lisäksi muistiinpanoja. Nyt minua vaan alkaa pelottaa, että aika loppuu kesken, sillä muistiinpanojen tekeminen hidastaa lukuvauhtia huomattavasti. Ei ole kiva juttu, jos urakan loppupuolella huomaankin, että aika käy vähiin enkä ehdikään lukea kaikkea, mikä pitäisi lukea.

Vähän taukoa graduiluun

2008-04-14T19:05:07Z

Jätin tänään gradustani toivottavasti viimeistä edellisen version ohjaajien kommentoitavaksi. Toinen ohjaajistani (se, jolta en aiemmin ollut saanut mitään kommentteja) kommentoi ykskantaan graduni olevan aika lyhyt. Tämä hämmensi minua kovasti, koska toinen ohjaaja puolestaan on vakuuttanut, ettei gradun tarvitse olla niin kamalan pitkä, annetut sivumäärät ovat enimmäissivumääriä jne. En kyllä todellakaan käsitä, mistä repisin gradulleni toistakymmentä sivua lisää sisältöä.

Alan olla hyvin, hyvin kyllästynyt tähän graduiluun ja haluaisin jo päästä eroon koko jutusta. Alkujaan suunnittelin, että olisin palauttanut graduni tämän viikon perjantaina. Käytyäni yliopiston kirjapainossa ja varattuani kansitusajan (sain peruutusajan, 2. toukokuuta) totesin, ettei minun tarvitse vielä hoppuilla tuli hännän alla. Jos saan ensi viikon alkupuolella ohjaajien kommentit ja korjausehdotukset, ehdin vielä hyvin tehdä tarvittavat muutokset ennen kuin gradu pitää toimittaa painoon (viimeistään vappuaattona). Kiire ei ole myöskään tarkastukseen jättämisen osalta, sillä ehdottoman viimeinen dead line eli kolme viikkoa ennen viimeistä laitosneuvoston kokouosta on 8. toukokuuta - gradu tulee painosta 5. päivä.

Aikataulutusten vuoksi päätin keskittyä gradujuttuihin seuraavan kerran ensi viikolla. Lainasin kirjastosta toisen lopputenttikirjan eli Mark Ridleyn Evolutionin. Siitä tarvitse lukea vain 200 sivua, ja uskoisin pystyväni tuohon urakkaan tämän viikon aikana, etenkin kun viikonloppuna on taas tiedossa junassa istumista Tampereelle ja takaisin. Lisäksi ajattelin kuluttaa pari tuntia huomisesta esitysharjoitteluesityksiä seuraten, niitä kun puuttuu vielä neljä. Veikkaan, että jos nyt viikon verran keskityn johonkin muuhun kuin graduun, jaksan fiilata ja höylätä sitä vielä jonkin aikaa ensi viikolla.

Mitä sitä kelloon suotta katsomaan

2008-04-07T12:47:36Z

Kovasti muistuvat lukioajat mieleen, kun ensin vitkuttelen töiden tekemisen kanssa, ja sitten pidän ihmeellisiä läpi yön kestäviä kirjoitussessioita. Muistelen, että maantiedon tutkielmakurssin kanssa tuli vietettyä muuten melko täydellistä hiljaiseloa, mutta rykäisin kirjallisen version valmiiksi yhdessä yössä ja suullisen esityksen toisessa. Suullisen esityksen kanssa meinasi kyllä käydä vähän köpelösti, koska kyse oli tietenkin siitä esitystä edeltävästä yöstä...

Tällä kertaa rikoin edellisen ennätykseni ja lopetin hommat vasta puoli yhdeksän aikaan aamulla. En tiedä, mikä siinä on, että tämäntyyliset hommat sujuvat paremmin öiseen aikaan. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, etten yleensä osaa keskittyä opiskelujuttuihin lyhyitä aikoja kerrallaan. Ei, minun pitää varata aikaa tuntitolkulla, ja kun pääsen kunnolla vauhtiin, niin teen sitten hommia niin pitkään kuin vain mahdollista. Esimerkiksi lauantaina en pystynyt keskittymään kirjoittamiseen, koska alkuillasta oli menoa - aikaa gradulle olisi ehkä ollut tunti tai kaksi, mutta se on aivan liian lyhyt rupeama.

Yöt ovat myös siitä hyvää aikaa, että häiriötekijöitä on melko vähän. Kun kaikki netissä normaalisti roikkuvat kaverit ovat nukkumassa, ei ole ketään, kenen kanssa jutella, eikä blogeissa tai keskustelufoorumeillakaan yleensä tapahdu paljoa. Ei siis ole muuta tekemistä kuin se varsinainen työ.

Huomasin juuri, että aloitin hommat eilen niinkin aikaisin kuin puoli neljä iltapäivällä. Toki siinä päiväsaikaan oli kaikenlaista sijaistoimintoakin, mutta voi sitä kai olla ylpeä itsestään, kun tekee töitä reilusti yli kellonympäryksen. Sehän oikeuttaa sitten pitämään vähän laiskojakin päiviä välissä...

17 tuntia gradun kimpussa, ja silti tuntuu siltä, etten saanut oikein mitään aikaiseksi. Pitäisi vähän hellittää tämän järjestelmällisyyden kanssa, se kun johtaa siihen, että aloitan gradun työstämisen joka kerta alusta. No, ainakin johdanto on käyty läpi täikammalla. Ongelmaksi muodostuu se, että tulokset ja pohdinta jäävät vähän vähemmälle huomiolle. Alkuyöstä keskityin tekstin tuottamiseen ja muovaamiseen sekä viitteiden lisäilyyn ja tarkistamiseen (Miksi AINA pitää viitata! Siis, tiedän toki, miksi, mutta on se silti sellainen juttu, että jos jotain saisin graduprosessista jättää pois, niin se olisi taustakirjallisuuden oikeaoppinen käyttö...). Aamyön hämärinä tunteina oli sitten hyvä pureutua tilastollisen analyysin ihmeelliseen maailmaan, eli tehdä testit ja kuvaajat jälleen kerran uusiksi. Nyt olen kutakuinkin siinä, missä syksyllä olin posterin kanssa, joskaan en tällä kertaa käyttänyt aivan samaa aineistoa (posterissa käytin yhdeltä osalta yhdistettyä aineistoa). Tästähän sitten seurasi se, että merkitseviä eroja tuli vähemmän, ja sen myötä myös pohdittavaa on aika vähän. En ole vielä uskaltanut katsoa, mitä olen joskus aamulla seitsemän aikaan pohdintaan satuillut.

Tavoitteena olisi saada gradu tänään sellaiseen kuntoon, että voisin jättää seuraavan version huomenna luettavaksi. Hirvikärpäsistä väikkäriä tekevä kaveri lupasi lukea seuraavan version läpi kuin se olisi lopullinen versio, jotta näkökulma on varmasti riittävän kriittinen. Minua kun vaivaa se, etten saa riittävästi kommentteja ja jotkin tekemäni virheet saattavat jäädä ylimalkaisessa tarkastelussa huomaamatta. Myös yksi ei-biologikaverini lupasi lukea toisen version läpi. Ja eiköhän tuo seuraava versio pitäisi ohjaajillekin kiikuttaa.

Täällä sitä sinnitellään edelleen

2008-04-02T22:20:59Z

Päässyt näemmä vierähtämään kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä. Olihan tässä kyllä pääsiäinen välissä, mutta kuitenkin.

En ole tehnyt niin paljoa töitä kuin olisi pitänyt. Pääsiäisreissussa oli kyllä Begon mukana, mutta ei sitä tullut juurikaan luettua. Masentavan paksu kirja, ja pientä pränttiä.

Sain proffalta laajemmat kommentit gradun ensimmäisestä versiosta maanantaina. Toinen ohjaaja ei ole vielä ehtinyt raakilettani lukemaan. Aloitin sitten samantien seuraavan version työstämisen, joskin se tuntui kamalan hankalalta. Ehkä siinä tosiaan on jotain perää, kun graduntekijöitä neuvotaan tekemään gradua ihan joka päivä, vaikka vain kuinka vähän kerrallaan, ettei tule turhan pitkiä taukoja, joiden jälkeen työskentelyn jatkaminen on taas vaivalloista.

Eilen tuli raahattua myös lisää lähdekirjallisuutta kirjastosta. Vielä kun siihen ehtisi perehtyä jossain välissä. En minä eilisen päivän aikana saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta yön aikana sitten sitäkin enemmän. Sisuunnuin laiskuroinnistani niin paljon, että istahdin koneen ääreen hyvin päättäväisenä joskus iltayhdentoista aikoihin, ja aamuseitsemäänhän siinä sitten tuli paahdettua... En minä kyllä kamalan paljoa kirjoittanut, mutta taistelin taas tilastojuttujen kanssa, sovittaen yhteen aineistoon uudenlaisen mallin ja piirtäen pari kivaa kuvaa siihen liittyen. Lisäksi valikoin koerakennelmia esittävistä valokuvista sopivat graduun lätkäistäviksi.

Ei tuo aineisto ole vieläkään asettunut kiltisti ja kunnolla sellaiseen helposti käsiteltävään muotoon. Tulin vasta nyt katsoneeksi, kuinka hyvin sovittamani mallit oikeasti aineistoon sopivatkaan - nehän ovat vain parhaat mahdolliset mallit. Teki kyllä mieli kirota aika rankasti (taisin niin tehdäkin), kun huomasin, että ne p-arvot, joiden pitäisi olla lähellä ykköstä, jotta malli sopisi aineistoon, olivat n. 0.5 ja 0.01. En nyt oikein käsitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Minulla on jotenkin sellainen olo, että noin huonosti aineistoon sopivan mallin perusteella ei pitäisi lähteä tekemään yhtään mitään tulkintoja, vaan hoitaa tilastolliset analyysit jollain toisella tavalla kuin logistisella regressioanalyysillä. Vaan kun tuohon aineistoon ei voi oikein soveltaa yhtään mitään muuta analyysitapaa menettämättä suurta määrää informaatiota. Ehkä tässä täytyykin ryhtyä karsimaan selittäviä tekijöitä. Ainakin tulosten pohdinta helpottuisi.

Tänään en tehnyt gradun eteen mitään, koska piti tehdä välillä töitäkin. Se aiemmin mainitsemani ATK-tallennushomma on pyörähtänyt käyntiin, joskaan en ole kovin paljoa ollut vielä tekemisissä sen ATK:n kanssa. Olen nimittäin keskittynyt laskemaan viivoja papereista tukkimiehen kirjanpitoa apunani käyttäen. Tänään sain laskemisen päätökseen ja otin illan päätteeksi kolmen tunnin työrupeaman, jonka aikana tarkistin, että omat laskelmani ovat yhtäpitävät tästä aineistosta graduaan tekevän henkilön laskelmien kanssa. Huomenna katsomme aineistoa läpi yhdessä, jotta sinne ei pääse lipsahtamaan mitään virheitä.

Huomenna on myös uraohjausryhmän viimeinen kokoontumiskerta. Edelliselle kerralle jäi menemättä, koska yksinkertaisesti unohdin, mikä päivä oli. Pääsiäinen sotki mukavasti käsitykseni viikonpäivistä. En tiedä, kuinka paljon tuosta uraryhmästä on minulle ollut hyötyä. Ainakaan se ei ole valanut yhtään uskoa omalle alalle työllistymisen suhteen, mutta tilanteeni taitaa olla sellainen, ettei siinä mikään uraryhmä kyllä autakaan. Olen kyllä jo keksinyt aivan uuden suunnan elämälleni - sellaisen, joka tuntuu hyvin omalta ja minulle sopivalta. Suunnanmuutoksen tavoittelussa uraohjauksesta on kyllä ollut hyötyä. En nyt kuitenkaan vielä tässä vaiheessa kerro suunnitelmistani enempää, koska ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Vielä alkuviikosta kuvittelin kunnianhimoisesti, että saisin gradun toisen version tällä viikolla tehtyä. Kun nuo tilastojutut kuitenkin heittäytyivät noin hankaliksi, niin saapa nähdä, miten käy. Edelleenkin yritän pitää kiinni siitä, että saisin gradun jätettyä 18. päivä tätä kuuta, mutta siihenhän on enää vain vähän päälle kaksi viikkoa, joten voi tulla kyllä aikamoinen hoppu.

Yksi välietappi saavutettu

2008-03-18T19:56:09Z

Sain tilastojutut säädettyä melko hyvään kuntoon viikonlopun aikana, ja eilinen päivä ja osa tästä päivästä kului kokonaisuutta hioen, jotta raakile-gradua kehtaisi näyttää muillekin. Jätin ensimmäisen version kommentoitavaksi tänään. Vaikka tämä ei tapahtunutkaan juuri sinä päivänä kun aluksi suunnittelin, aikataulut venyvät joskus onneksi toiseenkin suuntaan - proffa luki tekeleeni jo tänään läpi ja saan kommentteja huomenna. En varmaan kuitenkaan nyt pääsiäisen aikoihin paljoa kirjoittele, koska lähden reissaamaan tuonne eteläisempään Suomeen. Ensin ajattelin, että ottaisin läppärin mukaan matkaan, jotta voisin kirjoitella junassa ja olla muutenkin ahkera. Päätin kuitenkin jättää läppärin kotiin, koska se hävisi painovertailussa sille paksummalle (n. 1000 s) lopputenttikirjalle, eli Ecologylle (Begon ym., 1996), joka lähtee nyt sitten matkalukemiseksi. Siinä on myös paljon tekstiä loisintaan liittyen, joten toivonmukaan saan johdantoani hieman lihotettua tuon kirjan avulla.

Tämä lyhyenä väliaikatiedotuksena, enpä nyt oikein keksi muuta kirjoitettavaa. Paitsi että kehotan vilkaisemaan tämän lepakkosarjiksen.

Tilastotappelua

2008-03-14T19:11:30Z

"Tiistaina saan toivottavasti kaikki tulokset kuvineen sellaiseen muotoon, ettei niille tarvitsisi enää tehdä mitään."

Toivossa on hyvä elää. Aikataulut heittivät jo siinä vaiheessa, kun tilastollinen neuvonta siirtyi tiistailta keskiviikolle. Keskiviikkona istuin R:n käyttöön perehtyneen proffan työhuoneessa kolme ja puoli tuntia. En lähtenyt kotiin valmiiden tulosten kanssa, vaan ennemminkin pää pyörällä.

Aineisto on turhan monimutkaista. Selittäviä tekijöitä kun on peräti neljä, niin sovitetuista malleista tulee turhan monimutkaisia. Kuvien piirtäminen on hyvin hankalaa, ja minun olisikin tarkoitus selvitellä eri tekijöiden välisten interaktioiden luonnetta tarkastelemalla selittävien tekijöiden eri yhdistelmien "reaktiotodennäköisyyksiä" (tai ei se ehkä ihan noin mene, mutten osaa selittää lyhyesti tuon selkeämminkään).

Eilen yritin sitten jatkaa aineiston parissa taistelua, vain huomatakseni, että seinä nousi pystyyn heti kättelyssä, kun havaitsin, että ne "reaktiotodennäköisyydet" tosiaan sisältävät kaikkien mallissa olevien selittävien tekijöiden kaikki yhdistelmät. Jos selittäviä tekijöitä on neljä, mutta tarvitsen vain kolmen tekijän interaktioista tietoa, on sen neljännen tekijän mukaan tehty jako vähän ongelmallinen. Lisäksi minut valtasi suuri epäusko siitä, olenko edes käyttänyt sitä parhaiten aineistoon sovitettua mallia, koska mallidiagnostiset kuvat näyttivät aivan karmeilta. Koska en osannut tehdä aineistolle mitään ominpäin, eilinen päivä meni vähän hukkaan.

Tänään kävin sitten kyselemässä lisää neuvoja, ja heikot aavisteluni todennäköisyyksien käsittelystä olivat osuneet oikeaan - minun pitää laskea painotetut keskiarvot niille todennäköisyyksille, jotka haluan yhdistää. Tämä on tietysti tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativa homma, mutta se minulta onneksi sujuu.

Mallin sopivuudesta ei tarvitse kuulemma kantaa huolta, koska binäärisen aineiston kohdalla mallidiagnostisiin kuviin ei voi juurikaan luottaa. Millään muulla tavalla kuin logistisella regressiolla tuollaista aineistoa ei voi käsitellä, ja laajimmasta eli yleisestä mallista "stepattu" malli on väistämättä se parhaiten aineistoon sopiva.

Samalla kertaa kyselin neuvoja myös loppuihin tilastollisiin juttuihin, joita ei ehditty keskiviikkona katsoa läpi. Nyt sävelet ovat taas hieman selvemmät ja täytyy toivoa, että pääsen taas muutaman askeleen eteenpäin omin avuin.

Ensimmäisen raakaversion palautus nyt sitten vähän venähti, kun tuli tilastollisia viivytyksiä. Yritän palauttaa raakaversion maanantaina.

Aikataulutusta

2008-03-09T20:28:19Z

Gradun kirjoittamisessa yksi hyvin tärkeä vaihe on ilmeisesti aikataulun tekeminen. Se mainitaan kaikissa gradun tekemisen ohjeistuksissa, ja vieläpä aika painotetusti. Lisäksi puhutaan siitä, kuinka gradu pitäisi pilkkoa pienempiin osiin, ja kuinka kokonaisuutta pitäisi hallinnoida. Koko homma pitäisi viedä läpi suunnitellusti ja kontrolloidusti.

Minä olen ilmeisesti melko huono kaikessa tuollaisessa.

Osaan kyllä organisoida, mikäli kyse on vaikkapa jonkin tapahtuman järjestämisestä. Mutta jos minun pitäisi organisoida jokin itse tekemäni kirjallinen työ mahdollisimman hyvin, ja laatia siitä kaikenkattava aikataulu heti ensi töikseni, niin siitä ei kyllä tule mitään. En jotenkin vain kykene jakamaan toimintaani usean kuukauden aikajänteelle.

Nyt kun aika alkaa käydä vähiin ja olen jo saanut jotain tehtyäkin, alkaa aikataulun luominenkin onnistua. Asetin ensimmäisen kunnollisen dead linen viime torstaina reilun viikon päähän eli nyt alkavan viikon perjantaille. Tuolloin luovutan graduni ensimmäisen raakaversion ohjaajilleni kommentoitavaksi. Olen ilmoittanut tästä myös ohjaajilleni, joten lipsumisen ei pitäisi olla mahdollista. Eri juttu on sitten se, kuinka raaka tuo raakaversio tulee olemaan...

Seuraavien työvaiheiden tarkat ajankohdat ovat sitten suurelta osin riippuvaisia siitä, kuinka nopeasti saan ohjaajilta kommentteja. Alustavasti olen ajatellut palauttaa toisen kommentoitavan version kaksi viikkoa ensimmäisen version jälkeen eli 28. päivä tätä kuuta. Ja ilmeisesti kuvittelen selviäväni näin vähillä kommentoitavilla versioilla, koska jo 9.4. kalenterissani lukee, että gradu olisi oikolukua ja loppuhiontaa vaille valmis. Perjantai 18.4. olisi näillä näkymin se päivä, kun luovutan lopullisen version käsistäni. Siihen on vajaat kuusi viikkoa.

En tiedä, ehkä suunnitelmani on epärealistinen. Toisaalta, mistä minä voisin tietää, olenko arvioinut työn vaatiman ajan oikein vai en, kun en ole koskaan aiemmin tehnyt mitään tämän kokoluokan juttua. On ihan turha verrata omaa aikataulua muiden aikatauluihin, koska kaikki tuntemani graduntekijät tekevät gradunsa ohessa paljon kaikkea muutakin. Minä en käy luennoilla enkä tenteissä, enkä tee oikein mitään muutakaan, paitsi puolipäiväistä ATK-tallennushommaa, jota en ole vielä edes aloittanut (huomenna saan tietää aikatauluistani sen osalta enemmän).

Kirjoituspiirin kokoontumisista on ollut suuri hyöty, koska niitä ilman olisin tuskin saanut mitään aikaiseksi. Kokoonnuimme tällä viikolla viisi kertaa, ma-to sekä tänään. Torstain ryhmämme oli jo nelihenkinen, ilmeisesti tämänkaltaiselle työntekomuodolle on kysyntää. Eiköhän tässä yritetä melkeinpä joka päivä kokoontua, huomenna seuraavan kerran. Tiistaina saan toivottavasti kaikki tulokset kuvineen sellaiseen muotoon, ettei niille tarvitsisi enää tehdä mitään. Sitten voisi pohdinnankin kirjoittaminen olla hieman helpompaa.

Kirjoitussession jälkeen

2008-03-02T21:07:38Z

Otimme opiskelukavereiden kanssa varaslähdön ja järkkäsimme kirjoitussession "pilotin" jo tälle päivälle. Emmehän me tietenkään järin aikaisin saaneet aloitettu, ja lisäksi 1/3 ryhmästämme (eli yksi henkilö) tuli paikalle viimeisenä ja lähti ensimmäisenä, joten ryhmätyöskentely oli kyllä suurelta osin parityöskentelyä. Mutta eipä tuo haitannut, ei sitä kehtaa edes yhden puoliksi valvovan silmäparin alla tehdä sijaistoimintoja oikean kirjoittamisen sijaan. Tosin ehkä tehokkaampi sijaistoimintojen estäjä oli netittömyys...

Tällä hetkellä työn alla on ollut enimmäkseen ainestoa ja menetelmiä esittelevä luku. Se alkaa olla jo siinä mielessä hyvässä kuosissa, että kohta en enää keksi, mitä sisältöä siitä puuttuisi, jolloin kaikki lukuun tunkemani asiat pitäisi vain laittaa loogiseen järjestykseen ja muotoilla sujuvaksi tekstiksi (etenkin jälkimmäisessä on aika paljon toivomisen varaa tällä hetkellä).

On se kyllä kumma juttu, että vaikka kuinka kuvittelin ottaneeni mitat kaikesta mahdollisesta, näin ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ollut asian laita. Pitäisi tehdä lista kaikista niistä tiedoista, jotka minulta puuttuvat, ja kuluttaa päivä tai pari niiden selvittämiseen.

Yksi tavoite gradun tekemisessä on käsittääkseni se, että oppii asioita. Sen verran olen ainakin oppinut, että jos nyt tekisin nuo samat kokeet, tekisin paljon vähemmän typeriä virheitä. Osa virheistä ei tosin ollut varsinaisesti virheitä, vaan enemmänkin olosuhteista johtuvia juttuja, jotka olisi ollut mahdollista välttää, jos olisin... Niin no, jos olisin tiennyt sen, mitä tiedän nyt. Eli eipä niitä ehkä sittenkään olisi voinut välttää.

Huomennakin pitäisi järkkäillä jonkinmoista kirjoitusryhmää, joskin meidän kolmen aikataulut taitavat jälleen mennä jonkin verran ristiin. Lisäksi yksi ongelmatekijä on se, että yksi ryhmäläisistä on tuotteliain aamupäivällä, ja minä taas mieluiten nukkuisin vielä silloin. Eihän se vuorokausirytmin normalisoiminen kai pahaa tekisi, mutta jos ei ole aivan ehdoton pakko, se ei oikein houkuttele.